Arvoisa herra puhemies! Kun Orpon hallituksen hallitusohjelma Vahva ja välittävä Suomi julkaistiin, me vasemmistoliitossa yritimme jo silloin kertoa hallitukselle kauniisti, että tässä ei hyvin käy, koska lopputulos oli jo eittämättä tiedossa: hallitusohjelman laskun maksavat huono-osaiset suomalaiset. Me yritimme sanoa, että yksipuolinen, työmarkkinoilla vallitsevaa sopimisen kulttuuria murentava työmarkkinapolitiikka vain heikentää kasvun näkymiä ja ajaa lopulta työmarkkinat isompaan juntturaan, mutta hallitus lähti hakemaan näyttävää selkävoittoa ay-liikkeestä. 100 000 uutta työpaikkaa oli kuulemma kiikarissa, mutta lopputuloksena saa vain potkut helpommin ja lakkoilusta sakkoa. Työpaikkoja ei näy missään. Me yritimme muistuttaa hallitusta jo vuonna 2023, että sosiaaliturvaleikkaukset johtavat samanaikaisesti sekä yhteiskunnallisten ongelmien kasvuun että talouden kannalta haitalliseen kysynnän laskuun, joka on omiaan tyrehdyttämään orastavan kasvun. Niiltä ihmisiltä leikkaaminen, joiden jokainen euro menee arjesta selviytymiseen, ei ole vastuullista eikä järkevää vaan julmaa talouspolitiikkaa — etenkin, kun hallitus ei halunnut selvittää leikkausten yhteisvaikutuksia. Arvoisa puhemies! Me yritimme tehdä selväksi, että työntekoon kannustavien suojaosien poisto on järjetön ajassa, jossa niin moni pienituloinen suomalainen tekee arjesta selvitäkseen vastentahtoisesti osa-aikatöitä, kun kokoaikatyötä ei ole tarjolla. Nostimme esiin myös sen tosiasian, että työttömyysturvan lapsikorotuksen poisto johtaa lapsiperheköyhyyden kasvuun, mutta hallitus valitsi laittaa valtion tilejä tasaamaan työttömien perheiden lapset. Tämän toimen juuria korjaillaan pahimmillaan pitkään. Opiskelijoiden taloudellinen kurittaminen ei näy osaamistason kasvuna vaan heidän asemansa heikentymisenä. Nuorten usko tulevaisuuteen ja työelämään on laskenut, koska juuri he ovat saaneet osansa hallituksen leikkauspolitiikasta. Arvoisa puhemies! Kolme vuotta hallitusohjelman julkaisemisesta voi todeta, että ei ministeriaitio eikä salin oikea reuna meitä kuunnellut, ja nyt ollaan tilanteessa, että Euroopan-ennätys on saavutettu työttömyydessä, asunnottomuus ja leipäjonot ovat kasvaneet, velka ei ole taittunut. Talouden kasvusta puhutaan paljon, muttei sitä näy, ja mikä surullisinta, monen suomalaisen luottamus tulevaisuuteen on rapistunut, kun epävarmuutta on tarjolla liiankin kanssa. Välillä syy on kuulemma Sanna Marinissa, välillä Donald Trumpissa muttei koskaan hallituksen epäoikeudenmukaisissa toimissa. Melkein miljoona suomalaista elää köyhyys‑ ja syrjäytymisriskissä. Ulosottovelallisten määrä on jo yli 600 000. Nämä ovat karuja lukuja maailman onnellisimmalle kansalle. Arvoisa puhemies! Kun hallitusohjelma tuotiin eduskuntaan, totesi pääministeri Orpo, että hyvin tässä käy. Ehkä tarkennus olisi ollut paikallaan, että kenelle. Hyötyjien joukossa ovat olleet korkeimpaan tuloluokkaan kuuluvat suomalaiset yksityiset terveysjätit ja kohta suuryritykset, kun yhteisöveroon ollaan hassaamassa melkein miljardi euroa samaan aikaan, kun suomalaisissa kotitalouksissa pohditaan perustarpeita, miten selvitään seuraavasta viikosta. Kysymys on aina lopulta arvovalinnoista, ei luonnonlaeista, vaikka talouden tila huono onkin. Hyvä hallitus, te penäätte vaihtoehtoja meiltä, ja me olemme niitä teille antaneet, mutta eivät ne teitä oikeasti kiinnosta. Eikä nyt ole kyse oppositiosta vaan siitä, kannatteko te vastuunne, myönnättekö epäonnistuneenne valitsemalla tämän epäoikeudenmukaisen linjan. Käynnissä olevassa kehysriihessä hallituksella on mahdollisuus korjata toimiaan, ja kansa odottaakin toimia, jotta suunta kääntyisi ja hyvinvointivaltio olisi hyvinvointivaltio. Kannatan edustaja Pekosen tekemää epäluottamusehdotusta.