Arvoisa puhemies! On sanottu, että mitä kauempaa työtöntä katsoo, sitä laiskemmalta hän näyttää. Tämän päivän keskustelu ja sosiaaliministerin vastauspuheenvuoro osoittavat erinomaisen konkreettisesti, että hallitus katsoo työtöntä hyvin kaukaa kertoessaan, kuinka pienipalkkaisten herätessä työhön työtön jää naapuriin nukkumaan. Hallitus on omilla päätöksillään sekä lisännyt että syventänyt köyhyyttä. En tiedä, eikö hallitus itse ymmärrä tekemiensä päätösten vaikutuksia vai eikö se vain välitä. Hallituksen rajut leikkaukset sosiaaliturvaan ovat kasautuneet samoille perheille, minkä vuoksi yli 30 000 uutta lasta tippuu köyhyyteen. Koska hallitus ei selvästikään ymmärrä, mitä köyhyys tarkoittaa, niin lainaan Pelastakaa Lapset ry:n keräämiä ajatuksia köyhyydessä eläviltä lapsilta ja nuorilta heidän omin sanoin: ”Ihan perseestä nähdä äiti murehtimassa joka päivä rahatilanteesta, ja usein ollaan yhdessä mietitty, mistä saataisiin lisää rahaa ruokaan, lääkkeisiin, yms. Mitään ei saa apua, vaikka ollaan yritetty.” ”Raha on tiukalla. Yllättävä, autohuolto maksoi yli 600 euroa. Siinä meni yli kuukauden rahat. Nyt säästetään milloin mistäkin. Äiti tehnyt parhaimmillaan kolmea työtä yhtä aikaa, jotta rahat riittää mun ja siskon harrastuksiin ja elämisiin.” ”Ahdistaa ja stressaa, pienestä asti miettinyt, miten auttaa vanhempaa.” ”Rahaa ei tunnu riittävän enää mihinkään. Jouduin lopettaa harrastukseni ja luovuttaa unelmasta uuden harrastuksen aloittamisesta. Opiskelijoihin liittyvien tukileikkauksien takia mun opintotukea myös vähennettiin usealla 10 eurolla, joka on vaikuttanut siihen, että ei ole varaa ostaa uusia vaatteita hajonneiden tilalle edes kirpputorilta.” ”Välillä jääkaapissa ei ole ruokaa, ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen, esim. uusiin vaatteisiin. Joskus ei ole edes varaa ostaa samppoota, hoitoainetta tai vartalosaippuaa.” ”Stressaa. En halua ostaa mitään itselle mukavia juttuja, esim. vaatteita, välipalaa koulun jälkeen, laadukkaampia hygieniatuotteita omalla rahallani, koska en ikinä tiedä, milloin saatan joutua tarvitsemaan rahaa johonkin muuhun, tai jos äitin tarvitsee lainata rahaa, niin ruokaostoksiin. Minun rahat koostuu siis opintotuesta. Ihan syvältähän se on elää tällä tavalla.” ”Olen vasta teini-ikäinen. Minun ei kuuluisi joutua miettimään sitä, onko minulla varaa ostaa lääkkeitä tässä kuussa.” Arvoisa puhemies! Tapasin jokunen aika sitten joensuulaisia työttömiä. He etsivät ahkerasti töitä, mutta kun niitä ei ole. He olivat myös huolissaan koventuneesta ilmapiiristä ja siitä, kuinka työttömiä leimataan laiskoiksi ja työtä vältteleviksi. Tänään tässä salissa valitettavasti näin on myös tehty. Tapaamani joensuulaiset työttömät myös ihmettelivät, miksi hallituksella on köyhille vain keppiä, kun rikkaita kannustetaan porkkanoilla. Tätä ihmettelen minäkin. Suojaosien poisto on tästä konkreettinen esimerkki. Se vähentää kannusteita ottaa lyhytaikaista työtä vastaan, ja tämä näkyy jo. Suojaosien poisto on johtanut Pohjois-Karjalassa siihen, että lyhytaikaisen työn vastaanottaminen on vähentynyt. Kyse on myös siitä, että arjen talous menee helposti sekaisin pienestäkin työpätkästä, kun tuet leikkautuvat heti mutta lisäansio tulee tilille vasta myöhemmin. Hallituksen mielestä on ihan ok, että työttömältä leikkautuu jokaisesta ansaitusta eurosta 50 senttiä alle 300 euron tuloista. Sen sijaan hallituksen mielestä on suuri vääryys, että 100 tonnin tuloilla marginaalivero on 50 prosenttia. Myös esimerkiksi toimeentulolain muutokset ovat johtaneet siihen, että ihmisiä, jotka eivät ole työkykyisiä, on työnnetty työllisyyspalvelujen asiakkaiksi, vaikka heillä ei ole todellisia työnsaantimahdollisuuksia, ja näin heidän tulonsa leikkaantuvat. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa tämä on tarkoittanut tuhatta ihmistä. He tarvitsisivat aivan muita palveluita. Arvoisa puhemies! Haluan vielä nostaa esille asunnottomuuden. Suomessa on tehty pitkäjänteisesti työtä asunnottomuuden eteen, ja vuodesta 2012 asti hallituksesta riippumatta olemme onnistuneet vähentämään asunnottomuutta, mutta nyt Orpon hallituksen vahtivuorolla asunnottomuus on lähtenyt kasvuun. Asunnottomiksi on joutunut myös sellaisia ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia ongelmia. Heidän tapauksessaan yksinkertaisesti rahat eivät vain riitä asumiseen, ja tämä johtuu hallituksen tekemistä sosiaaliturvan leikkauksista, siis leikkauksista asumistukeen ja työttömyysturvaan, samanaikaisesti, kun arjen kulut ovat kasvaneet. Toinen asunnottomuutta lisännyt tekijä on asumisneuvonnan vähentyminen. Ministeri Multala kertoi äsken, että se johtuu soteuudistuksesta ja kunnista, mutta hän unohti kertoa, että hallitus leikkasi asumisneuvonnan määrärahat puoleen.