Kiitos, arvoisa puhemies! Tänään täällä on puhuttu numeroista, prosenteista ja tilastoista, olemme käsitelleet köyhyyttä koskettavaa välikysymystä. Mutta sadoilletuhansille suomalaisille nämä ovat sitä jokapäiväistä elettävää arkea, ne ovat jokapäiväistä selviytymistaistelua. Itsekin tiedän hyvin omasta menneisyydestäni, mitä tiukalla eläminen on. Tiedän hyvin, miltä tuntuu laskea senttejä ruokakaupan kassalla ja toivoa, että kortti ei hylkää, koska ei ole katetta. Tiedän sen kalvavan tunteen, kun joutuu valitsemaan lapsen talvihaalarin ja leivän välillä. Juuri tästä omasta kokemuksestanikin katsoen minun on todella vaikea hyväksyä tätä Orpon—Purran hallituksen linjaa, joka potkii jo valmiiksi maassa makaavia. Arvoisa puhemies! Hallitus puhuu kauniisti kannustamisesta, mutta todellisuudessa tämä hallituksen politiikka on puhdasta kurjistamista. Te olette leikanneet työttömyysturvan lapsikorotukset, vieneet asumistuen suojaosan ja lopulta jopa toimeentulotuen vähäisen ansiovähennyksen. Te olette poistaneet kannustimet vähäisellekin työnteolle tilanteessa, jossa työttömyys on Euroopan korkeimpia ja leivän perässä juokseminen on monelle arkipäivää. Katsokaa sieltä ministeriaitiosta ympärille: miljoona suomalaista on köyhyys- ja syrjäytymisriskissä. Se on joka kuudes meistä. Samaan aikaan kun tavalliset perheet, yksinhuoltajat, eläkeläiset tinkivät kaikesta, te annatte yli kymppitonnin kuussa tienaaville tonnien verohelpotukset. Te annatte suuryrityksille veronkevennyksiä velkarahalla, vaikka ennen vaaleja huusitte kurkku suorana velkaantumisen lopettamisesta. Tosiasiassa te siellä ministeriaitiossa otatte velkaa enemmän kuin kukaan ennen teitä, mutta ette käytä sitä ihmisten arjen turvaamiseen vaan rikkaimpien taskujen täyttämiseen. Arvoisa puhemies! Karua on myös teidän harrastama asuntopolitiikka. Hallitus on tietoisella päätöksellään romuttanut kohtuuhintaisen asuntotuotannon. Valtion asuntorahasto on lakkautettu, aso-asunnot lopetettu ja rakennusala ajettu syvään taantumaan. Tulos näkyy kyllä kadulla. Asunnottomuus on noussut 20 prosenttia, ja pitkäaikaisasunnottomuus kasvaa ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Kela käskee tuhansia ihmisiä muutamaan halvempaan asuntoon, mutta kun niitä ei ole. Te ette leikkaa vain seinistä, te leikkaatte ihmisten turvallisuudesta ja itsekunnioituksesta. Ja hallitus vastaa tähän kaikkeen mantralla: veronalennukset tuovat kasvua. Mutta, arvoisa herra puhemies, tutkimustieto sanoo aivan muuta. Ne eivät tuo kasvua, ne tuovat tuloeroja. Ne hyödyttävät eniten suurituloisia, suurituloista miestä esimerkiksi Espoossa, kun taas Kainuun ja Pohjois-Karjalan lapsiperhe maksaa laskun. Onko tämä reilua? — Ministerit, ymmärrän, että on tärkeämpääkin tekemistä, kuiskutella keskenään, mutta myös täällä on tärkeitä asioita. [Sari Multala: Puhuttiin nimenomaisesti tästä asiasta!] — Hyvä, ja kuunnelkaa myös. Arvoisa puhemies! Hallituksen suurin ongelma on se, että ette selvästikään tunnista päätöksenne seurauksia tavallisen ihmisen arjessa. Kun inflaatio laukkaa ja sähkön, dieselin sekä ruuan hinta nousee, te lisäätte taakkaa poistamalla ay-jäsenmaksun verovähennyksen ja nostamalla maksuja. Työssäkäyvänkin perhe on teidän politiikallanne ja veropolitiikallanne monesti siellä pakkasen puolella. Minä en voi hyväksyä tätä. Sosiaalidemokraatit palauttaisivat suojaosat, jotta työnteko aina kannattaisi. Me rakentaisimme tukipaketin rakennusalalle ja turvaisimme kohtuuhintaisen asumisen. Me haluamme rakentaa luottamusta, emme repiä yhteiskuntaa kahtia. Hallitus, onko teille todella tärkeämpää suojella suurituloisia kuin varmistaa, että jokaisella suomalaisella lapsella on ruokaa pöydässä, puhtaat vaatteet, lämmin koti ja jokaisella eläkkeensaajalla on varaa lääkkeisiinsä?