Arvoisa herra puhemies! Tulevan kehysriihen alla on välttämätöntä kysyä, millaisia päätöksiä hallitus aikoo tehdä pienituloisten ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten arjen turvaamiseksi. Hallituskauden toimet ovat heikentäneet monien toimeentuloa, ja epävarmuus tulevasta on kasvanut. Suomi on sitoutunut kansalliseen tavoitteeseen vähentää vuoteen 2030 mennessä köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevien määrää 100 000 henkilöllä, joista vähintään kolmasosan tulisi olla lapsia. Hallitus on tehnyt mittavia leikkauksia toimeentulotukeen ja suunnittelee vähennyksiä sosiaalipalveluihin. Onko näistä tehty kokonaisarvio, jossa huomioidaan etuuksien ja palveluiden yhteisvaikutukset pienituloisiin yksilöihin ja perheisiin? Pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2027 mennessä on ollut Suomen merkittävä ja kansainvälisesti tunnettu tavoite. Onko hallitus tähän yhä sitoutunut, ja aikooko se tehdä uusia konkreettisia toimenpiteitä asunnottomuuden vähentämiseksi tilanteessa, jossa asumisen kustannukset ja sosiaaliturvan leikkaukset ajavat yhä useampia ihmisiä ahtaalle? Samalla on syytä kysyä, miten hallitus aikoo puuttua rakennusalan pitkittyneeseen kriisiin. Alan ahdinko syventää työttömyyttä ja taantumaa, ja sen seuraukset heijastuvat laajasti koko yhteiskuntaan. Arvoisa herra puhemies! On myös perusteltua kysyä, onko hallitus valmis perumaan julkista taloutta heikentävän yhteisöveron alennuksen ja suuntaamaan osan näistä varoista tavallisten suomalaisten toimeentulon ja työllisyyden tukemiseen. Tällaiset valinnat kertovat arvopohjasta. Kysymys on lopulta siitä, minkälaista Suomea rakennamme: sellaista, jossa jokaisella lapsella on perheen tulotasosta riippumatta edellytykset riittävään ravintoon, harrastuksiin ja koulunkäyntiin, vai sellaista, jossa eriarvoisuus syvenee ja vastuu siirtyy yhä enemmän yksilöille. Hallituksen tulisi vastata näihin huoliin teoilla, ei vain sanoilla.