Kiitos, arvoisa puhemies! Suomessa köyhyys ei ole enää marginaalinen ilmiö. Se on laajeneva ja syvenevä yhteiskunnallinen kriisi, jonka vaikutukset ulottuvat suoraan ihmisten arkeen ja samalla koko yhteiskuntamme kestävyyteen ja turvallisuuteen. Köyhyys- ja syrjäytymisriskin koskettaessa lähes miljoonaa suomalaista emme puhu vain yksittäisistä kohtaloista, puhumme rakenteellisesta ongelmasta, joka murentaa luottamusta, lisää epävarmuutta ja heikentää yhteiskunnan yhtenäisyyttä. Erityisen huolestuttavaa on lapsiperheköyhyyden kasvu. Yhä useampi lapsi kasvaa kodissa, jossa rahat eivät riitä ruokaan, harrastuksiin tai edes perusturvaan. Lähes viidennes pienituloisten perheiden lapsista kokee, ettei saa riittävästi ruokaa. Olemme tilanteessa, joka ei yksinkertaisesti ole hyväksyttävä hyvinvointivaltiossa. Tämä ei ole vain inhimillinen tragedia, tämä on myös turvallisuuskysymys. Lapsiperheköyhyys heikentää oppimistuloksia, kaventaa tulevaisuuden mahdollisuuksia ja lisää ylisukupolvista syrjäytymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että osa lapsista jää pysyvästi yhteiskunnan ulkopuolelle. Osallisuuden murentuessa kasvaa riski turvattomuudesta, radikalisoitumisesta ja yhteiskunnallisesta eriytymisestä. Yhteiskunta, jossa lapset eivät saa tasavertaisia lähtökohtia, ei ole vakaa eikä turvallinen. Arvoisa puhemies! Toinen vakava ja liian vähälle huomiolle jäänyt ilmiö on eläkeläisköyhyys. Moni ikääntynyt suomalainen elää tänä päivänä tilanteessa, jossa pienikin kustannusten nousu — lääkkeet, asuminen tai ruoka — horjuttaa arjen perustaa. He ovat rakentaneet tämän maan mutta joutuvat nyt tinkimään välttämättömistä menoista. Iäkkään ihmisen joutuessa valitsemaan lääkkeen ja ruoan välillä ei kyse ole vain sosiaalipolitiikasta, kyse on arvovalinnoista ja lopulta kokonaisturvallisuudesta. Eläkeläisköyhyys lisää yksinäisyyttä, heikentää terveyttä ja kasvattaa palveluiden tarvetta. Samalla se rapauttaa luottamusta siihen, että yhteiskunta pitää huolta omistaan. Ilman tätä luottamusta ei ole myöskään kestävää turvallisuutta. Arvoisa puhemies! Suomen kokonaisturvallisuus ei synny vain puolustuksesta, varautumisesta tai viranomaisyhteistyöstä. Se syntyy ennen kaikkea siitä, että ihmiset kokevat kuuluvansa yhteiskuntaan ja pärjäävänsä arjessa. Köyhyyden lisääntyessä tämä kokemus heikkenee. Ihmisten kyky osallistua, luottaa ja sitoutua yhteiskuntaan vähenee, kun he joutuvat jatkuvasti kamppailemaan toimeentulostaan. Tämä näkyy myös kriisinsietokyvyssä: yhteiskunta, jossa suuri joukko ihmisiä elää valmiiksi äärirajoilla, ei kestä uusia šokkeja. Tästä syystä köyhyyden torjunta ei ole vain sosiaalipolitiikkaa, se on keskeinen osa Suomen kokonaisturvallisuutta. Arvoisa puhemies! Nykyinen kehitys ei ole väistämätöntä. Se on seurausta poliittisista valinnoista. Sosiaaliturvaleikkaukset, asumistuen heikennykset ja palveluiden karsiminen ovat kohdistuneet erityisesti niihin, joilla jo valmiiksi oli vähiten. Samalla työllisyyspolitiikka ei ole tuottanut tuloksia, ja yhä useampi jää ilman työtä ja toimeentuloa. Tämä suunta on käännettävä. Meidän on vahvistettava perusturvaa, tuettava lapsiperheitä ja varmistettava, että ikääntyneet ihmiset voivat elää arvokasta elämää ilman jatkuvaa taloudellista pelkoa. Meidän on investoitava koulutukseen, työllisyyteen ja kohtuuhintaiseen asumiseen. Nämä eivät ole pelkkiä kuluja: ne ovat investointeja yhteiskunnan vakauteen, luottamukseen ja turvallisuuteen. Arvoisa puhemies! Suomen vahvuus on aina ollut siinä, että pidämme toisistamme huolta, emme jätä ketään yksin. Mikäli tämä perusta murenee, murenee samalla kokonaisturvallisuutemme. Tästä syystä köyhyyden torjunta, erityisesti lapsiperheiden osalta, on nostettava politiikan ytimeen. Tätä ei tehdä vain oikeudenmukaisuuden vuoksi vaan siksi, että ilman sitä meillä ei ole kestävää ja turvallista tulevaisuutta. — Kiitos.