Arvoisa puhemies! Ymmärrykseni mukaan ainakin Ruotsissa on käytössä tällainen kaikille yhteinen, ei-tunnustuksellinen katsomusaine, jossa esitellään maailmanuskontoja ja elämänkatsomuksia, eli siellä ei segregoida lapsia ja nuoria perustuen heidän uskonnolliseen taustaansa. Muista Pohjoismaista en valitettavasti osaa sanoa. Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää nyt muistaa, että eihän koulujen uskonnonopetus, ei evankelis-luterilainen eikä muukaan uskonnonopetus, ole tunnustuksellista nytkään. Se siis ei ole tunnustuksellista nytkään. Tunnustuksellinen opetus järjestetään nykyiselläänkin koulujen ulkopuolella, eikä sitä ole jatkossa kukaan estämässä tai kieltämässä. Minusta peruskysymys on se, miksi me oikeastaan haluamme jakaa lapset eri opetusryhmiin heidän ja heidän perheidensä katsomusten ja uskontojen perusteella. Mikä on kestävä peruste tälle lasten jaottelulle? Miten perustellaan sitä, että joidenkin lasten uskonnonopetus voidaan toteuttaa kokonaan koulun ja kokonaan koulun valvonnan ulkopuolella? Miten se voi olla kestävää ja perusteltua? On myös kysyttävä, miten perustellaan sitä, että eri lapsilla ja eri perheillä on erilaiset valinnan mahdollisuudet, niin että jos perhe ei kuulu ev.-lut. kirkkoon, niin sitten voi valita ev.-lut. uskonnon tai elämänkatsomustiedon, mutta jos kuuluu ev.-lut. kirkkoon, niin ei voi valita mitään vaan menee ev.-lutiin ja ei voi valita elämänkatsomustietoa. Miten on perusteltavissa tämä nykyinen lainsäädännöllinen tila? Arvoisa puhemies! Kulttuuriperintöähän voidaan välittää niin yhteisen katsomusaineen kuin muunkin koulussa tapahtuvan opetuksen välityksellä, kunhan se ei ole tunnustuksellista, ja sehän ei saa olla tunnustuksellista nytkään. Ja eikö se kuitenkin ole niin, että sitä kulttuuriperintöä tulisi esitellä kaikille eikä vain ev.-lut. oppilaille? Eli jos me ajatellaan, että se on yhteistä kulttuuriperintöä ja se ei ole tunnustuksellista, niin sitä pitäisi ja voisi kaikille opettaa, eikä vain sille osalle lapsista ja nuorista, pienenevälle osalle, joka osallistuu evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen. Miksi me haluamme tässäkin mielessä segregoida lapsia, kelle välitetään kulttuuriperintöä ja kelle ei? Arvoisa puhemies! Ehkä tärkein asia: Tässä ajassa, jossa ihmiset segregoituvat, jossa Suomi monimuotoistuu ja missä erilainen vihamielisyys ja vastakkainasettelu lisääntyvät, eikö meidän pitäisi edistää vuoropuhelua, toistemme ymmärtämistä ja eri tavalla ajattelevien ihmisten kohtaamista, eikä jakaa lapsia uskontojen ja katsomusten perusteella erilaisiin ryhmiin? Pidän surullisena sitä, että täällä myös on demonisoitu meitä aloitteen esittäjiä ja kyseenalaistettu meidän ikään kuin motiiveja ja puhuttu ikään kuin pahuuden edistämisestä, kun pyritään nimenomaan edistämään dialogia, yhteisymmärrystä ja kohtaamista. [Puhemies koputtaa] Arvoisa puhemies! Olen varma, että keskustelu tästä jatkuu ja on vain ajan kysymys, milloin Suomessa yhteinen katsomusaine säädetään.