Kiitos, arvoisa puhemies! Minunkin puolestani kiitos, oikeuskansleri Salminen, että olette tänään täällä salissa paikalla keskustelemassa kansanedustajien kanssa ja kuulemassa tätä tärkeää, tärkeää keskustelua. Yhdyn niihin edellisiin puheenvuoroihin, joissa on korostettu laillisuusvalvonnan tärkeyttä suomalaisen oikeusvaltion kannalta ja myös yksilönsuojan kannalta. Edellisissä puheenvuoroissa on käsitelty myös lainvalmistelun laatua, joka tuntuu olevan tällainen suomalaisen yhteiskunnan ikuisuusteema. Siitä keskustellaan joka ikinen vaalikausi, ja sen parantamiseksi on tietenkin tehtävä jatkuvaa työtä. Julkisessa keskustelussa lainvalmistelun laatu tunnutaan aika yksipuolisesti yhdistettävän vain kysymykseen vaikutustenarvioinnista, siis lain vaikutusten arvioinnista. Tältä osin on tosiaan hyvä kiinnittää huomiota tähän perustuslakivaliokunnan mietintöön, jossa valiokunta nostaa esille sen aiemminkin esiin tuomansa seikan, että lainvalmistelussa tulisi ensisijaisesti keskittyä itse säädökseen, siis säädökseen, niihin pykäliin, siihen lakiesitykseen, siihen pykälätekstiin, ja sitten säädösehdotusten perusteluihin ja ehdotuksen valtiosääntöoikeudelliseen arviointiin. Ajattelen, että tämä ydinkysymys eli sen säädöstekstin laatu, esimerkiksi sen selkeys, ovat semmoisia seikkoja, jotka julkisessa keskustelussa ehkä vähemmän noin ajan oloon ovat näkyneet. Tässä valtioneuvoston valmistelussahan korostuu, totta kai, oikeuskanslerin työ. Tästä olisikin hyvä kuulla oikeuskanslerilta ajatuksia: millä tavalla näette, millaisissa prosesseissa valtioneuvostossa voitaisiin tätä lainvalmistelun laatua tältä osin parantaa — ja nyt en siis viittaa niihin vaikutusarviointeihin. Valiokunta on viitannut myös oikeusministeriön rooliin ja nimenomaan sen perinteisen laintarkastuksen rooliin tässä. Ajattelen itse niin, että on tosi sääli, että oikeusministeriöllä ei ole enää laintarkastukseen voimavaroja siinä määrin kuin aikoinaan. Tämä on varmaan semmoinen seikka, johon on hyvä kiinnittää huomiota ja pyrkiä niitä voimavaroja lisäämään, jotta muissa ministeriöissä voidaan sitten tarvittaessa turvautua oikeusministeriön asiantuntijoiden apuun. Se on parempi siinä vaiheessa, siis lakiehdotuksen valmisteluvaiheessa, kuin sitten täällä eduskunnan käsittelyvaiheessa — ja sellaistakin on viime aikoina nähty. Lopuksi, lainvalmistelusta: Se on demokraattinen prosessi. Tämänkin itse asiassa perustuslakivaliokunta on vastikään todennut, valtioneuvostolain muuttamista koskevassa mietinnössään. Tämäkin on minusta syytä tässä julkisessa keskustelussa muistaa. Lainvalmistelun perimmäinen tavoite ja se, mistä kulloinenkin lakihanke johtuu, on se, että eduskunnan enemmistön luottamusta nauttiva hallitus pyrkii viemään niitä yhteiskunnallisia tavoitteita eteenpäin. Tässä ei ole mitään väärää. Se on se syy, minkä takia sitä lainvalmistelua [Puhemies koputtaa] tässä Suomen demokratiassa tehdään.