Arvoisa rouva puhemies! Oikeusministeriön selvitysten mukaan työperäinen hyväksikäyttö on lisääntynyt ja muuttunut entistä monimuotoisemmaksi. Esille on noussut esimerkiksi alipalkkausta, perusteettomia kynnysrahoja, puutteita työaikakirjanpidossa, tapauksia, joissa työntekijä on tosiasiallisesti työsuhteessa mutta häntä kohdellaan yrittäjänä. Näitä tilanteita on raportoitu erityisesti siivous-, ravintola-, rakennus-, puutarha- ja kausityöaloilla sekä maa- ja marjataloudessa mansikkamailta mustikkametsiin. Aika usein näissä tilanteissa myös ihan julkisuudessa olleiden tietojen pohjalta sekä hyväksikäyttäjä että hyväksikäytetty saattavat olla maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, toki myös muita. Työperäinen hyväksikäyttö vääristää reilua kilpailua. Se heikentää luottamusta työmarkkinoihin ja kohdistuu juuri kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin työntekijöihin. Työperäinen hyväksikäyttö vaikuttaa rehelliseen suomalaiseen työhön ja yrittämiseen. Työntekijöitä sortavat työnantajat saavat kilpailuetua niihin verrattuna, jotka noudattavat hyviä käytäntöjä ja lainsäädäntöä. Onkin nyt erittäin hyvä, että hallitus toi tämän esityksen ja esittää rikoslakiin merkittäviä muutoksia työperäisen hyväksikäytön torjumiseksi. Kiskonta työelämässä uutena rikosnimikkeenä kattaa tilanteet, joissa työn tekemisen ja siitä maksettavan vastikkeen välillä on ilmeinen epäsuhta. Kyse ei siis ole pelkästä alipalkkauksesta vaan myös esimerkiksi perusteettomien maksujen perimisestä työnsaannin ehtona. Lisäksi säädetään uusi rikosnimike, törkeä kiskonta työelämässä, ja siitä tuomittaisiin, kun tekijä tavoittelisi huomattavaa taloudellista hyötyä tai aiheuttaisi työntekijälle erityisen tuntuvaa vahinkoa. Tästähän voitaisiin tuomita jopa enintään neljään vuoteen vankeutta. Tuossa hallituksen esityksessä arvioitiin, että vuosittain ehkä 1—2 vankeusrangaistusvuotta tulisi tämä esitys lisäämään, eli kovin suuressa mittakaavassa ei näitä tilanteita toivottavasti tule vastaan. Kyllähän tällä lainsäädännöllä on myös ilman muuta ennaltaehkäisevää vaikutusta. Lakimuutokset ulottuisivat rikoslain lisäksi myös muuhun lainsäädäntöön. Liiketoimintakiellosta annettua lakia päivitettäisiin niin, että se voisi tulla kyseeseen, jos yritystoiminnassa on syyllistytty kiskontaan työelämässä. Tosielämän esimerkkejä on valitettavasti useita. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus antoi neljän kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen siivoustyötä teettäneelle yrittäjälle kahdesta kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä irakilaisten siivoojien kohdalla. Pohjanmaan käräjäoikeus käsittelee vietnamilaisiin työntekijöihin kohdistunutta kiskontaa ja ihmiskauppaa, jossa työpaikan saamisesta epäillään perityn laittomia kynnysrahoja jopa 10 000 euroa. Osalla Suomen marja- ja vihannestiloista ei ole käytetty esimerkiksi lainkaan työvuoroluetteloa. On epäselvää, kuinka pitkiä työpäiviä on teetetty. On puhuttu jopa 15-tuntisista työpäivistä ilman ylityökorvauksia. Työperäisen maahanmuuton tulee olla myös yhteiskunnallisesti kestävää. Sen tulee vastata todelliseen työvoimatarpeeseen, turvata reilut työehdot ja vahvistaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa. Tiedämme kuitenkin, että toki pelkkä rikoslain muutos ei ratkaise kaikkia ongelmia, jos harmaan talouden torjuntaan tai alihankintaketjujen valvontaan ei suunnata voimavaroja. Reilu työelämä ei synny itsestään. Se vaatii selkeitä pelisääntöjä, tehokkaita valvontakeinoja ja lainsäädäntöä, joka vastaa nykyisiin ilmiöihin. Nämä uudistukset vahvistavat työntekijöiden suojaa ja lähettävät myös selkeän, ennaltaehkäisevän viestin, eli työperäinen hyväksikäyttö ei kuulu eikä saa kuulua suomalaiseen yhteiskuntaan.