Arvoisa rouva puhemies! Aivan aluksi: on helppo yhtyä edustaja Sarkkisen ja eräiden muiden edustajien kritiikkiin USA:n nykyisen ulkopolitiikan poukkoilevuudesta ja sanoisin myös epätarkoituksenmukaisuudesta. Varsinaisesti palaan jo edellisessä puheenvuorossani esille ottamaani ajankohtaiseen ydinaseita koskevaan keskusteluun, jota parhaillaan Suomessa käydään: Kerroin, että kun on puhuttu tästä yli hallitus—oppositio-rajan olevasta yhteisestä näkemyksestä siitä, että rauhan aikana Suomi ei salli ydinaseita alueellaan, niin ei ole kyse mistään julkilausumasta, kuten muistaakseni viimeksi eilen A-studiossa sanottiin. Kyse oli siis siitä, että vielä tässä keväällä tulevassa selonteossa hallitus omana kantanaan sitoutuisi tähän — ja nyt pääministeri on tänään vielä ilmoittanut, että tätä hallituksen selonteossa olevaa kantaa valmisteltaisiin parlamentaarisesti kaikkien puolueiden kesken — mutta kun sen jälkeenkin tämä selonteko tulee tänne eduskuntaan, todennäköisesti ulkoasiainvaliokuntaan ja ehkä myös puolustusvaliokuntaan, niin siinä yhteydessähän näissä valiokunnissa yli puoluerajojen voidaan yhdessä muotoilla se näkemys ja kanta, ja sitten kun mietintö tulee tänne suureen saliin, niin silloinhan koko eduskunta hyväksyessään mietinnön sitoutuu tähän kantaan. Näin ollen en voi ymmärtää sitä, mikä tässä mallissa on sellaista, jonka vuoksi sosiaalidemokraatit eivät tätä hyväksy. Hehän pääsisivät nyt pääministerin uuden aloitteen pohjalta muotoilemaan sitä hallituksen selonteossa olevaa kantaa ja viimeistään täällä eduskunnassa valiokunnassa muotoilemaan sitä valiokunnan ja sitä kautta sitten koko eduskunnan kantaa. Kysyin edellisessä puheenvuorossani demareilta vastausta tähän, mikä tässä on vikana ja miksi he eivät tätä hyväksy, sillä tämähän olisi aika lailla se pohjoismainen malli ja linja, mistä he ovat puhuneet. Huomasin, että edustaja Kiljunen olisi halunnut vastata, mutta hänellä ei ollut siihen mahdollisuutta, ja nyt täällä sosiaalidemokraattien edustus on kovin vähäinen — mutta nyt kun edustaja Kiljunen tulee saliin, niin ehkäpä häneltä kuulemme vastauksen. En ole aivan vakuuttunut, että se vastaus on sama kuin mikä olisi edustaja Kokon vastaus, koska huomasin nyt, että... — Ehkä jatkan pöntöstä, vaikka vain lyhyesti. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle] Arvoisa rouva puhemies! Huomasin nyt, että Ilta-Sanomissa 15.3. SDP:n varapuheenjohtaja Razmyar on lausunut, että ”tämä pitää käydä läpi puolueiden kesken parlamentaarisesti neuvotellen”. No, juuri näin ovat muun muassa Kaikkonen ja pääministeri Orpo esittäneet tehtäväksi. Minä ymmärrän hyvin tämän opposition kritiikin tätä prosessia kohtaan, mutta nyt kun hallituksella on halu ja valmius ottaa oppositio mukaan tämän selonteon valmisteluun ja selonteon yhteydessä olevan yhteisen Suomen kannan valmisteluun ja kun, kuten kuvasin, tämä kanta tulee viime kädessä sitten valiokuntien kautta koko eduskunnan suureen saliin ja sitä kautta eduskunnan kannaksi, niin en ymmärrä, mikä tässä on, miksi tämä ei demareille käy. Itse asiassa vetoan puheenjohtaja Lindtmaniin — ehkä edustaja Kiljuseen on vähän turha vedota — että tämä nyt esillä ollut toimintamalli kävisi sosiaalidemokraateille ja saataisiin täältä eduskunnasta mahdollisimman laaja yksituumaisuus tässä asiakokonaisuudessa. Ymmärrän, että tämä yksituumaisuus tuskin voi kattaa vasemmistoliittoa ja Suomen toiseksi vasemmistolaisinta puoluetta eli vihreitä, mutta toivon, että ainakin suurimmat oppositiopuolueet, kuten keskusta, johon uskon, ja myös demarit, kuten toivon, voisivat yhtyä tähän menettelyyn, jolloin me saisimme taas aikaiseksi sellaisen laajan yhteisymmärryksen, mitä tämän kaltaisissa asioissa Suomessa on totuttu noudattamaan ja mitä on hyvä tässäkin yhteydessä noudattaa. — Kiitos.