Arvoisa rouva puhemies! Mietin tuossa edustaja Lylyn puheen aikana sitä, miten maaseutu on muuttunut. Jollakin tavalla tässä, sanotaan, viimeisten ehkä 10—15 vuoden aikana on ollut semmoista vähän niin kuin alavireistä se meno siellä. Varmaan se ei ole enää ollut semmoista ihan perinteistä, että ennen aina vanhin poika jäi tai joku lapsista jäi sinne tilalleen, vaan nyt oikeasti mietitään sitä, onko taloudellisesti kannattavaa ja järkevää pitää niitä eläimiä tai lypsää lehmiä tai pitää niitä tuotantoeläiminä sillä tavalla, että niistä saadaan lihaa sitten Suomen kansalle. Kyllä tästä eläintilan pidosta minä vähän vielä huolta kannan sillä tavalla, että se on aika raskasta työtä, ja valitettavasti se on isossa muutoksessa. Nyt toki on myöskin hyviä esimerkkejä siitä, että nyt ne tavallansa... En pidä siitä, että tilakoot suurenevat, mutta onneksi ne suurenevat, koska tiloja on vähentynyt todella paljon. Kyllä meidän pitää antaa arvo niille maaseudulla toimiville meidän huoltovarmuuden rakentajille, jotka näitä eläimiä pitävät. Tuossa joku aika sitten oli uutisissa, että eräs tuottaja oli myynyt naudanlihaa ulkomaille, ja minun mielestäni se oli erittäin hyvä teko, että hän myi sitä ulkomaille. Siinä sattui ehkä vielä onnekas sattuma, että se rekka ajoi myös jonkinlaisen kolarin ja niitä eläimiä lähti vähän karkuteille, jolloin tuli julkiseksi ja julkisuuteen myös se tilanne, että Suomesta kannattaa myydä ulkomaille lihaa. Ymmärtääkseni tämän tapauksen jälkeen Suomessa lihan hinta lähti nousemaan ja ymmärrettiin se, että täälläkin pitää maksaa ihan riittävä hinta maataloustuottajalle siitä tuotteesta. Maaseudulla on totta tosiaan ratkaiseva rooli maamme huoltovarmuuden takaajana. Harjoitettu maaseutupolitiikka on tärkeää turvallisuuspoliittisista näkökulmista, ja elinvoimainen maaseutu on kaupunkilaisväestön etu. — Kiitos.