Kiitos, arvoisa puhemies, ärade talman! Maaseudun elinvoima on koko Suomen elinvoimaa. Elinkelpoinen maatalous ja kotimainen ruoka muodostavat maaseudun elinvoiman tukijalat. Suomi on EU:n maaseutumaisimpia valtioita, ja erityinen huomio tässä ajassa pitää kiinnittää Itä-Suomeen ja saaristoalueisiin, koska niiden pitää pysyä asuttuina ja niiden elinvoimassa on kyse tärkeästä huoltovarmuudesta. Maatalous ja kaupungit elävät riippuvuussuhteessa. Kaupunkilainen tarvitsee ruokaa joka päivä ja maatalous asiakkaan tuotteilleen. On hyvä muistaa, että maatalous työllistää 300 000 suomalaista joko suoraan tai välillisesti. Maatalouden on oltava kannattavaa yrittäjyyttä eikä kituuttamista tukiverkoissa. Kaikki tuet pitää kohdistaa kotimaiseen ruuantuotantoon. Terve maatalous pitää koko Suomen asuttuna ja takaa huoltovarmuuden. Maatilat pitävät yllä yksityisiä teitä, tarjoavat rakennuksia, koneita ja energiaa. Arvoisa puhemies, ärade talman! Kotimainen ruuantuotanto ja sen omavaraisuus ovat kansallista turvallisuutta. Kotimaista ruokaa pitää suosia julkisissa hankinnoissa. Myös kuluttajat voivat valinnoillaan tukea omaa ruokatuotantoamme. Tämän selonteon rinnalla on valmisteilla myös kansallinen ruokastrategia 2040, ja hyvä niin — sille on tarvetta. Suunnitelmia tarvitaan, mutta tärkeintä on tehdä päätöksiä ja panna asioita toimeksi. Maatalouden tuottajien tilanne on kestämätön. Tilanne vaatii nopeita toimenpiteitä ja vastuunkantoa. Se vaatii vastuunkantoa niin hallitukselta, teollisuudelta kuin kaupaltakin, ja se vaatii vastuuta myös kuluttajilta. Hallituksen vastuulla on vaikuttaa EU:n maatalouspolitiikkaan niin, että täysin omavarainen ruuantuotanto on edes mahdollista. Kotimaisessa maatalouspolitiikassa tukia pitää kohdistaa niihin tuottajiin, jotka aidosti kehittävät toimintaansa. Mutta hallitus ei näytä ymmärtävän maataloustuottajien tilannetta ollenkaan. Lannoitteet maksavat yhä enemmän, polttoöljy kallistuu jatkuvasti, ja sähkön hintaa ei voi kuin arvailla. Eli tuottajan kustannukset kasvavat, mutta korvausta tuotteesta ei tule samanaikaisesti lisää. Ruokakauppa on Suomessa aivan liian keskittynyttä. Kilpailu puuttuu. Kesko ja S-ryhmä määräävät tahdin, eikä siinä saksalaisen Lidlin markkinaosuus riitä muuttamaan menoa. Suurin ongelma on se, että Kilpailuvirasto on alkujaan antanut K- ja S-ryhmän ostaa ketjussa, vaikka ne ovat monta erilaista erillistä yritystä. Viljelijöillä ei ole samaa mahdollisuutta, kun he myyvät. Ruuan hinta nousee, tuottajat ovat vaikeuksissa, mutta kauppa tekee ennätystuloksia. Ei se näin voi mennä. Eli kysymys kuuluu: mikä on kaupan vastuu siitä, että meillä jatkossakin on varaa tuottaa kotimaista ruokaa ja kuluttajilla varaa ostaa sitä? On niin tuottajien, teollisuuden kuin kaupan etujen mukaista ja vastuullista, että suomalaiset pystyvät tuottamaan ja ostamaan kotimaista ruokaa ja sitä kautta omavaraisuus säilyy. Suomalaiset syövät noin 80-prosenttisesti kotimaisia elintarvikkeita, ja huoltovarmuuden kannalta luku on pidettävä vähintään siinä. Siihen voimme kaikki vaikuttaa, kun käymme ruokakaupassa. Vaadi ja osta kotimaista ruokaa. Se on huoltovarmuutta, johon jokainen voi vaikuttaa. — Kiitos.