Arvoisa puhemies! Edustaja Lehtinen tuossa kysyi, kuka luottaa pelkkään kirjepostiin, ja kyllä tässäkin salissa olen useaan kertaan ihmetellyt, kukapa niin. No, ainakin muutama vuosi sitten käytiin paljon keskustelua siitä, mitenkä työvoimaviranomainen luottaa aina kirjepostiin ja määrää ihmisille sanktioita siitä, että he eivät ole saapuneet tapauksiin kirjemääräysten mukaisesti, vaikka henkilöt eivät koskaan kirjeitä olisi saaneetkaan. Niin kuin Eerola tuossa toteaa, on myös ollut vanhastaan se ongelma, että kaikki ihmiset eivät kaikkia kirjeitä avaa tai kaikki kirjeet eivät löydä perille. Sinänsä jos Postin varmuus on heikentynyt — mistä minä en ole suoraan tilastoa nähnyt, mutta jos todella näin on — niin silloinhan tietysti sen, joka on asiasta vastuussa, eli meidän poliitikkojen, pitäisi tälle asialle jotakin tehdä, niin että Posti voisi olla luotettava niin kuin sen pitää, ei suinkaan niin, että lisätään ongelmia siirtämällä väestö tätäkin epävarmempaan järjestelmään ja lisäämällä saavuttamattomuutta, koska eihän se nyt ole mikään ratkaisu siihen, että Posti ei toimi. Jos katsotaan, mikä tämä väestö on, jolla on vaikeuksia Suomi.fi:n kanssa, kymmenen prosenttia aikuisista ei käytä internetiä lainkaan — siis kymmenen prosenttia meidän aikuisista. Se tarkoittaa 400 000—500 000 henkeä. Sitten toinen samanlainen siihen päälle on todennäköisesti sellaisia, jotka kyllä käyttävät mutta joilta viranomaisasioinnista puuttuu jokin taito, eli se ei ole varmaa. Ja tähän päälle tulee sitten niitä erilaisia toimitusongelmia, joita siellä vanhassa Postissakin oli, ja jokainen, joka teknologian kanssa on edes kaukaisesti ollut tekemisissä, tietää, että ei se teknologiakaan varma ole. Sähköpostiperustaisuus valintana tässä meidän järjestelmässä sulkee todennäköisesti pois myös joitakin diginatiiveja, koska nuorille ihmisille sähköposti on jo old school -ratkaisu. Sen takia valiokunnassa keskusteltiin siitä, voisivatko myös tekstarit olla yleisesti käytössä, koska tekstarit nyt tavoittavat lähes koko aikuisväestön. Mutta sillekään ajatukselle me ei saatu ministeriötä lämpenemään. Se on kyllä harmi, koska pelkästään se olisi taklannut jo aika paljon niitä riskejä, joilleka me nyt jätetään tie auki. Niin, hyvin pienillä muutoksilla aika paljon siitä, mikä nyt herättää vastustusta tämän uudistuksen suhteen ja lisää ihmisten turvattomuutta, olisi pystytty taklaamaan, mutta tahtoa siihen ei valitettavasti nyt löytynyt.