Arvoisa puhemies! Minusta tähänkin problematiikkaan eli siis siihen, miksi tietyissä in-house-yhtiöissä yksittäisten omistajien omistusosuudet ovat todella pieniä, itse asiassa tässä lainsäädännössä tehdään juuri se poikkeus, ja sehän liittyy ulosmyyntirajaan. Arvoisa puhemies! Syyhän sille, miksi Suomessa kehitys on johtanut siihen, että on ollut kannattavaa ostaa vaikkapa yksi osake siitä yhtiöstä ja päästä sen myötä sitten hyödyntämään kyseistä yhtiötä sidosyksikkönä, liittyy juuri siihen, kun Suomessa oltiin niin hoopoja tässä salissa, että mentiin tiukentamaan sitä ulosmyyntirajaa huomattavasti pienemmäksi kuin minkä hankintadirektiivi antaisi myöden. Jos olisi aikaisemmin pidetty hankintadirektiivin sallima ulosmyyntiraja 20 prosentissa, niin ei olisi syntynyt kiusausta lähteä kikkailemaan hankintalakia sillä, että ostetaan se yksi osake ja päästään hyödyntämään sidosyksikköasemaa. Aivan selvästi täällä eduskunnassa aikoinaan vaalikaudella 15—19 on kerrottu, mihin tämä tulee johtamaan, mutta silloin ei uskottu. No, nyt sitten kymmenen vuotta jälkikäteen me olemme tätä ongelmaa täällä korjaamassa. Ja epäilenpä, että tämäkään ei tule johtamaan siihen, mitä tällä ylipäätänsä ollaan hakemassa, eli siihen, että pystyisimme hyödyntämään enemmän markkinoita ja sitä kautta saamaan tehokkuutta julkisiin hankintoihin. Arvoisa puhemies! Senhän takia tässä esityksessä fiksusti todetaan, että itse asiassa ulosmyyntirajahan tämän CSC:n osalta on direktiivin sallima 20 prosenttia. Aivan järkevästi, siis todella järkevästi, tässä mennään hankintadirektiivin mukaisesti. Mutta sitä ihmettelen, miksi sama järki ei vaikuta siihen, miten tässä talossa säädetään hankintalakia. Kun pitkälti ne ongelmat, jotka johtuvat siitä, että aikanaan säännöt tehtiin niin kuin tehtiin, ovat ihan itse aiheutettuja, niin en usko, että näillä muutoksilla, joita nyt haetaan tällä kymmenen prosentin kaavamaisella omistusosuusvaatimuksella, näitä ratkaistaan, koska niin kuin tässä keskustelussa minusta itse asiassa jokainen on hyvin todennut, me tiedetään, että on tiettyjä asioita, joissa ei ole kilpailtua markkinaa ja joissa on varmasti hyväksyttävä se, että sitten syntyy julkisten toimijoiden yhteisyrityksiä hoitamaan niitä markkinakapeikkoja, ja sitten on valtavasti niitä toimintoja, missä meillä on toimivat markkinat, ja niiden pitää antaa toimia.