Arvoisa puhemies! Alle 16-vuotias lapsi kuoli 24. tammikuuta sen jälkeen, kun hän oli poistunut luvatta lastensuojelun palveluyksiköstä — lapsi, jonka olisi pitänyt olla turvassa. Vammainen ihminen jätettiin vuodeksi ilman apua iltaisin wc-käynneillä — vammainen, jonka olisi pitänyt olla turvassa. Vanhus kuoli hoivakodissa tammikuussa sen jälkeen, kun oli hälyttänyt 11 kertaa apua hälytysrannekkeellaan — vanhus, jonka olisi pitänyt olla turvassa. Nämä eivät ole yksittäisiä uutisia, ne ovat hälytysmerkkejä. Ne kertovat siitä, mitä tapahtuu, kun sosiaalihuollon rakenteet eivät kanna, kun ennaltaehkäisevä tuki ei toimi ajoissa ja kun säästöpaineet ajavat ohi ihmisten tarpeista ja ihmisarvosta. Arvoisa puhemies! Suomessa noin 770 000 ihmistä tarvitsee sosiaalihuollon palveluita. Se on valtava joukko ihmisiä: lapsia, nuoria, perheitä, ikääntyneitä ja vammaisia. Puhutaan kriittisen tärkeistä palveluista, joilla on parhaimmillaan käänteentekevä vaikutus ihmisten elämissä. Se voi tarkoittaa sitä, että uupunut vanhempi saa perhetyöntekijältä tukea arkeen ja jaksaa taas olla läsnä lapselleen, sitä, että lastensuojelun avohuollon tukitoimien avulla nuori voi jatkaa kouluaan ja pystyy rakentamaan valoisampaa tulevaisuutta, tai sitä, että päihdekuntoutuja saa rinnalleen sosiaalityöntekijän, joka auttaa elämän järjestykseen saattamisessa. Ja nyt hallitus aikoo viedä surutta läpi 100 miljoonan euron lisäleikkaukset sosiaalihuoltoon juuri näistä palveluista, jotka turvaavat haavoittuvimmassa asemassa olevien elämää. Arvoisa puhemies! Sosiaalihuolto on usein se näkymätön voima, joka estää tilanteita kriisiytymästä. Se mahdollistaa ihmisarvoisen elämän silloin, kun omat voimavarat eivät riitä. Parhaimmillaan se ei vain paikkaa haavoja, se rakentaa tulevaisuutta. Siitä ei ole varaa leikata. [Sanna Antikainen: Jätitte lastensuojelulain kokonaisuudistuksen tekemättä!]