Arvoisa puhemies! Edustaja Orpo, minusta on kohtuutonta, että te sanotte, että me emme ole huolissamme lastemme tulevaisuudesta. Minusta se on jotakin sellaista, jota en toivoisi tässä salissa kuulevani. [Aino-Kaisa Pekonen: Juuri näin!] Kun tulin eduskuntaan, sain lahjaksi kirjan, joka kertoi Pikku Myystä ja hänen sanomisistansa, ja siinä kysyttiin: ”Saako pannukakulla istua?” Nyt minä kysyn samalla tavalla. Jos me arvioimme hieman eri tavalla sen, mistä ne kasvu ja tasapaino syntyvät, niin se ei tarkoita sitä, että meillä olisi jotenkin erilaiset tavoitteet sen ison kuvan suhteen, jossa meidän lapsillamme huomenna olisi paremmin. Jotta tämä velkakeskustelu jotenkin suhteutuisi: te sanotte, että te olette kyllä hyväksyneet koronavelan ja puolustusvelan ja kriisivelan, mutta sitten samaan ääneen te olette syyttämässä Marinia siitä, että korot ovat nousseet niin ja niin paljon, vaikka siellä pohjalla on sitä taustavelkaa, jonka te olette hyväksyneet tai jonka jo edelliset hallitukset ovat tehneet. Ja jotta tästä tulevaisuudesta [Puhemies koputtaa] ei ihan kokonaan menisi toivo, [Puhemies: Kiitoksia!] niin kannattaa katsoa sitä korkokuvaa. Kun minä tulin eduskuntaan, niin korot olivat kolme ja puoli kertaa korkeammat kuin nyt.