Arvoisa puhemies! Olen Suomen luonnon sydänystävä ja luonnonsuojelija henkeen ja vereen. Minun vakaumukseni vastakohta on ilmakehäkiihko. Ilmakehäkiihko on sydämetöntä, hengetöntä, veretöntä. Ilmakehäkiihko on mielikuvateollisuutta. Ilmakehäkiihko on harmaa älypyörätie, joka raiskaa lähiluonnon vihreyden. Ilmakehäkiihko on kuvankauniin vanhan talon purkaminen hiilineutraalin hökötyksen alta. Ilmakehäkiihko on kiinalaisvalmisteinen tuulimylly ja ylikansallinen sähkönsiirto. Ilmakehäkiihko on anekauppaa. Kun kolikko EU:n kirstuun kilahtaa, niin kiihkoilijan sielu taivaaseen vilahtaa. Ilmakehäkiihko on aikalaishulluuden huminaa. Se peittää havumetsän huminan. Suomesta kolme neljännestä on metsää, eniten Euroopassa. Osuutemme maailman hiilidioksidipäästöistä on alle tuhannesosa. Meitä metsäläisiä opastavat Hollanti, Belgia ja Irlanti, miltei puuttomat ilmastovaltiot. Luonnontuho todella on maailmanloppu, mutta ilmestyskirjan ratsastajat eivät saavu maankäyttösektorille — koputi koputi koputi — eivätkä ratsastajat häivy hiilinieluihin. Keskilämpötilan nousu parilla asteella on viileämpää kuin helvetti, ja apokalypsiin meitä vievät muut vitsaukset, joita en ahda parin minuutin puheenvuoroon. Arvoisa puhemies! En toki kiistä ilmastonmuutosta. Tuomitsen kaiken saastutuksen, myös itsesaastutuksen, Suomessa. Ajan täysjärkisiä ilmastotoimia, totta kai, mutta ilmakehäkiihko on mielisairaus, jonka parantaa maanläheinen terapia, vaikkapa tarpominen turvesuolla. Turve on muheva kansallisaare ja luonnonvara isolla L:llä. Koittaako pian aika pyyhkiä Suomi-neidon takalistoa ilmakehäkiihkoisilla sitoumuksilla? Ei, ei. Parempi käyttää pyyhkimiseen Mäntän tehtaan mainiota vessapaperia.