Arvoisa puhemies! Työllisyys on todellakin ennätystasolla, ja siitä voimme olla tyytyväisiä. Tällä vaalikaudella itse asiassa ylitettiin reilusti tuo 100 000 uuden työpaikan maaginen raja, jota on aina pidetty hallituskaudella yhtenä mittarina, että jos sen yli päästään, niin ollaan onnistuttu — vaikka korona tiputti meidät väliaikaisesti aika reilusti miinukselle. Ilahduttavaa on se, että myös viime aikoina työtuntien määrä on kääntynyt kasvuun, koska itse asiassa sillä, millaisia työpaikkoja meillä on ja miten ehjästi ne ihmisen talouden ja toimeentulon turvaavat, on iso merkitys. Me olemme pitkään haikailleet pohjoismaisen työllisyysasteen tasolle, ja nyt huomaamme, että me olemme sillä. Itse asiassa työtunneilla mitattuna olemme kärkimaa, ja sekin on sellainen virstanpylväs, josta kannattaa olla tyytyväinen. Työllisyysasteemme on toki hieman alhaisempi kuin Ruotsissa ja Tanskassa, mutta työtunneilla korjattuna työllisyysasteemme on korkeampi kuin Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. Nyt sitten keskustelua käydään siitä, onko työllisyydellä ollut riittävä merkitys julkiseen talouteen. Tässä kannattaa muistaa, että kyse ei ole vain työpaikoista, vaan kyse on siitä kokonaisuudesta, miten meidän julkinen taloutemme määräytyy. Jos vaikkapa kestävyysvajetta arvioidaan, niin se ero, joka verrokkeihin tulee, tulee pikemminkin siitä, että veroaste Ruotsissa ja erityisesti Tanskassa on korkeampi kuin meillä Suomessa — meillä itse asiassa veroaste on alentunut tämän hallituskauden aikana, vaikka monella saattaa olla sellainen mielikuva, että kyseessä on himoverottajahallitus, mutta näin ei ole ollut, vaan päinvastoin olemme kulkeneet alemman veroasteen suuntaan — ja jos meillä olisi Tanskan veroaste, niin silloin meillä ei olisi kestävyysvajetta ollenkaan. Elikkä kun me vertailemme joillakin mittareilla tuloksiamme, niin kannattaa katsoa vähän useampaa mittaria, jotta se kokonaiskuva syntyy oikeudenmukaisemmaksi. Työttömyydessä meillä on toki yhä haastetta ja erityisesti, niin kuin aiemmin sanoin, niiden ihmisten kohdalla, joilla on terveydentilassa jotakin vaikeutta löytää työtä, ja siksi nykypäivänä parempi terveyspolitiikka ja erityisesti parempi mielenterveyspolitiikka on tosi kovaa työllisyyspolitiikkaa. Siksi on todellakin panostettava kiinteän yhteyden rakentamiseen hyvinvointialueiden ja kuntien välille jatkossa, kun työllisyyspalvelut siirtyvät kun-tien kontolle. Meillä on ikääntyneiden ja työpaikkansa menettäneiden kohdalla käytössä muutosturvamalli, ja se on toiminut hyvin ja on tutkitustikin vaikuttava toimi. Toivoisin, että me voisimme rakentaa vähän samantyyppisen mallin terveyden ja työkyvyn ja työpaikan välille, jonkunlaisen räätälöidymmän konseptin, joka ottaisi huomioon ihmisen työkyvyn ja tavallaan ne sairauden esteet, mitkä saattavat olla sen työn yhdistämisessä, ja rakentaa sellaista työnkuvaa, joka toimisi työntekijän näkökulmasta ja joka auttaisi työnantajaa löytämään itselleen sopivaa työvoimaa. Tähän asti me olemme jumpanneet ihmisiä ja työttömiä ja ajatelleet, että se riittää. Itse asiassa me olemme tulleet siihen kulminaatiopisteeseen, jossa meidän pitää ruveta jumppaamaan myös niitä työpaikkoja, jotta me saamme riittävästi työvoimaa. Silloin on kyse siitä, että työssä siirrytään vaativampiin tehtäviin, koulutetaan ja kuntoutetaan uutta työvoimaa niihin vähemmän vaativiin, mutta myös siitä, että esimerkiksi paljon osa-aikatyötä käyttävät toimialat osaisivat yhdessä etsiä työntekijöitä. Jos kyse on osa-aikaisesta työstä, johon on vaikea saada työvoimaa, niin voisi ajatella, että kaksi työnantajaa pistäisi hynttyyt yhteen ja palkkaisi yhdessä työntekijän, joka olisikin kokopäiväinen, jolloin on helpompi saada työntekijöitä itsellensä. Siksi olen iloinen, että ministeri on laittanut liikkeelle tämän tiekartan, jolla mietitään, millä työvoimapulaa ja kohtaanto-ongelmia taklataan, ja että siinä nimenomaan on eritelty myös toimialoittain näitä ongelmia. Me puhumme tästä hirveän herkästi isona massana, mutta ne ratkaisut eivät löydy isosta massasta, ne eivät löydy työttömyysturvan leikkauksesta eivätkä pelkästään kannustimista vaan myös siitä, että se työpaikka ja työntekijä oikeasti sopivat toisillensa. Siksi toivon, että me voisimme nykyistä tehokkaammin myös räätälöidä koulutusta eri toimialojen tarpeeseen. Meillä toki on yritysten kanssa yhteistyössä tehtävät koulutukset, mutta nekin ovat enemmän yhden yrityksen kanssa tehtäviä. Jos me miettisimme sitä yhteistyötä siten, että yritykset hakisivat yhdessä työvoimaa, palkkaisivat yhdessä sitä, me voisimme saada parempia tuloksia kuin tällä hetkellä olemme saaneet. Mutta kyllä jatkossakin koulutus on yksi niistä avainkysymyksistä, koska me emme pärjää sillä, että meillä on riittävä määrä työpaikkoja, niiden työpaikkojen pitää olla myös riittävän tuottavia ja riittävän kilpailukykyisiä kansainvälisillä markkinoilla.