Arvoisa puhemies, ärade talman! Hallitus perusteli vammaispalvelulain heikennyksiä sillä, että ihmisen elämänvaiheita on lupa arvioida ja että tuen tarve on eri asia lapsena, nuorena, aikuisena tai ikääntyneenä. Tämä ajattelu on YK:n vammaisten oikeuksien komitean linjausten vastaista, mutta kun hallitus haluaa katsoa ihmistä elämänvaiheiden kautta, tehdään se siellä, missä se on järkevää, ja tarkastellaan tätä budjettia samalla tavalla. Lapsuus: Lapsen elämässä ratkaisevaa on turva ja kokemus siitä, että kuuluu joukkoon. Nyt hallitus on heikentämässä lapsiperheiden toimeentuloa ja ajamassa tuhansia lapsia köyhyyteen. Kiitos kuitenkin, ministeri Grahn-Laasonen, että sanoit kuulleesi huoleni lasten tilanteesta — vaikka en ihan ole vakuuttunut siitä, että nyt suunnitellut lastensuojelulain muutokset korjaavat nyt tehtyä vahinkoa. Nuoruus: Hallitus näyttää tunnistaneen nuorten mielenterveyden ongelmat. Se on hyvä asia, mutta samaan aikaan hoitoonpääsy on heikentynyt ja palveluja tarjoavien hyvinvointialueiden taloustilanne on monella suunnalla jopa kriisissä. Aikuisuus: Aikuisille on luvassa lukuisia heikennyksiä, joista tässä nostan esille terveydenhuollon pitenevät hoitojonot, järjestöjen rahoituksen leikkaukset ja kuntoutuksen vähenemisen. Tämä tarkoittaa, että apua ei saa silloin kun työkyky olisi vielä pelastettavissa. Samaan aikaan viimesijaista toimeentulotukea kiristetään niin, että ihminen voi pahimmassa tilanteessa joutua pärjäämään alle 300 eurolla kuukaudessa. Monella toimeentulotuen saajalla on sairauksia ja mielenterveyden ongelmia. Näin massiivinen ja kohtuuton kiristys ei kannusta, vaan syventää ahdinkoa. Sosiaaliturvan idea on olla turvaverkko, ei pudotuskoe. Vanhuus: Että ei kuoltaisi nuorena eikä oltaisi sairaita — sitä Suomi on tavoitellut sukupolvien ajan, ja siinä olemme onnistuneet. Elämme yhä pidempään ja paremmassa kunnossa kuin aiemmat sukupolvet. Pitkäikäisyys on suomalainen menestystarina, jonka taustalla on pitkäjänteinen työ terveyden, koulutuksen ja sosiaalisen turvallisuuden eteen. Tänään ratkaistavana on, rakennammeko yhteiskuntaa, jossa myös vanhuudella on arvoa. Talousarviota lukiessani olen huolestunut. Teknologian varjolla ikääntyneiden palveluista leikataan 50 miljoonaa euroa. Tämä ei kävele käsi kädessä laadun, kehittämisen ja arvokkaan vanhuuden kanssa. Hyvä hallitus, turvaranneke ei huomaa yksinäisyyttä eikä nosta lattialle kaatunutta vanhusta ylös. Kun kotihoidon käyntejä vähennetään ja hoiva korvataan laitteilla, ikääntynyt joutuu pärjäämään nykyistä enemmän yksin. Ja valitettavan moni tietää, että ikääntyneet joutuvat jo nyt pärjäämään liian kauan turvattomassa ja yksinäisessä tilassa. Arvoisa puhemies! Tätä budjettia yhdistää yksi asia: vastuu siirtyy yhä enemmän yhteiskunnalta yksilölle ja perheelle. Lapsen odotetaan sopeutuvan, nuoren pärjäävän, aikuisen sinnittelevän ja ikääntyneen tulevan toimeen yksin. Kaikki tässä salissa tietävät, että toisenlainenkin suunta olisi ollut mahdollinen. Lopuksi haluan vielä todeta, että muutama vuosi sitten, kun paperitehdas suljettiin, oli kyse kansallisesta hätätilasta. Maan hallitus piti kriisikokouksen, kasasi tukipaketin ja myötäili tilanteessa. Nyt satoja hoitajia ja soteammattilaisia pistetään pihalle, vaikka vielä hetki sitten maassa oli hoitajapula. Missä ovat kriisikokoukset ja tukipaketit nyt kun sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja sen ammattilaisia ajetaan ahtaalle? — Kiitos.