Kiitos, arvoisa puhemies! Toden totta, niin kuin täällä useampi on todennut, elämme kohtalokkaita viikkoja jälleen kerran Ukrainan suhteen. Se ei ole todellakaan vähäpätöistä, jos rauha joku päivä saavutetaan, minkälainen rauha se on. Ukrainan kohtalo määrittää meidän kaikkien kohtaloa. Kiitos ulkoministerille sinnikkäästä työstä myös Ukrainan puolustamiseksi, ja kiitos myös avoimesta puheesta siitä ja sen avaamisesta, minkälainen roistovaltio Venäjä on. Sitä on turha kaunistella. Mutta se ei riitä, että Suomi on tukenut Ukrainaa. Valitettavasti tälläkin hetkellä vatulointi jatkuu jälleen Euroopan unionin jäsenmaitten keskuudessa siitä, saammeko käytettyä komission ehdottamalla tavalla Venäjän jäädytetyt varat niin sanotuksi sotakorvauslainaksi. Se on ainoa moraalisesti kestävä vaihtoehto, ja se täytyy saada tapahtumaan, mutta nyt ratkaisujen ja neuvottelujen lähestyessä useampi EU-maa on livennyt jo riveistä. Kysyisinkin ulkoministeri Valtoselta: Minkälaisen viestin se antaa Euroopan yhtenäisyydestä? Minkälaisen viestin se antaa Venäjälle, jos me emme tässä asiassa pysty toimimaan yhdessä? — Kiitos.