Arvoisa puhemies! Jatkan edellisessä puheenvuorossa kesken jäänyttä puheenvuoroani. Hallituksen esityksessä tehtäisiin myös muutos terveydenhuoltomenojen arviointiin, ja muina terveysmenoina voitaisiin jatkossa huomioida vain välttämättömät terveysmenot, mikä rajaa toimeentulotukiasiakkaiden tarpeelliseksi arvioidun hoidon toteutumisen mahdollisuuksia. Muutos on huolestuttava, sillä harkintavalta pitäisi olla lääkitystä koskevissa asioissa lääkärillä. Emme tiedä kunnolla, miten muutos tulisi vaikuttamaan, koska esityksen arviot ovat tältäkin osin puutteelliset. Muutos tulee kuitenkin lisäämään jo entisestäänkin isoja terveyseroja eri väestöryhmien välillä etenkin, jos toimeentulotuen asiakkailta jää saamatta sellainen lääkitys, jonka lääkäri on katsonut tarpeelliseksi. Arvoisa puhemies! Sinänsä on hyvä, että ensisijaisten etuuksien hakemiseen etsitään keinoja, jottei toimeentulotuesta muodostuisi pitkäkestoista turvaa, jos henkilöllä olisi mahdollisuus muihinkin tukiin. Valitettavasti toimeentulotukeen tehtävät muutokset eivät todellisuudessa auta ensisijaisten etuuksien hakemisessa. Sen sijaan ne aiheuttavat ongelmia ja lisäävät köyhyyttä. Esitys on ongelmallinen erityisesti sellaisten tosiasiallisesti työkyvyttömien osalta, joilla ei kuitenkaan ole oikeutta työkyvyttömyysetuuksiin mutta jotka silti joutuisivat jatkossa ilmoittautumaan työttömiksi työnhakijoiksi, ettei toimeentulotuen perusosaa leikattaisi 50 prosentilla. Tutkimusten mukaan jo nykyisin toimeentulotuella olevat siirtyvät ensisijaisille etuuksille muutamassa kuukaudessa — siis ongelma, jota yritetään ratkaista rajujen sanktioiden kautta, ei olekaan niin suuri kuin hallitus antaa ymmärtää. On myös huomioitava, että toimeentulotuen saajilla on usein matala koulutus ja muitakin työllistymisen esteitä, joihin pitäisi ensisijaisesti puuttua, eikä pitäisi käyttää pelkkää keppiä, kun työllistyminen ei tosiasiallisesti ole mahdollista ennen muunlaisia interventioita ja tukea. Vaikka työhaluja olisikin, monella on vaikeuksia löytää omaa toimintakykyä vastaavaa työtä. Tähän tarvitaan asennemuutosta myös työnantajilta. Arvoisa puhemies! Kannan huolta myös Kelan työntekijöistä, jotka joutuvat tekemään päätöksiä tuen alentamisesta ilman kokonaisvaltaista tietoa asiakkaiden tilanteesta. Perusosan alentamisia arvioidaan tehtäviksi vuodessa 150 000. Perusosan alentaminen ei ole tavanomaista etuuskäsittelyä vaan edellyttää myös toisenlaista, sosiaalista harkintaa. Kelan ratkaisutyö perustuu kirjallisiin tietoihin, ja sosiaalialan ammattilaisten rooli on vähäinen, mikä lisää riskiä kaavamaisista päätöksistä. Perälautasäännös ei tuota riittävää suojaa ihmisarvoisen elämänturvan vaarantavien tilanteiden varalta, vaan alentamista pitäisi aina edeltää henkilökohtainen tapaaminen. Ilman henkilökohtaista tapaamista tehtävä viimesijaisen turvan alentamisharkinta on myös poikkeuksellinen kansainvälisessä käytännössä. Tämä ei tietenkään ole Kelan työntekijöiden vika, vaan vika on kohtuuttomassa lainsäädännössä. Kansaneläkelaitos on myös omassa lausunnossaan tuonut esille, että lain toimeenpano lisää Kelassa kustannuksia mutta näihin ei ole annettu lisärahoitusta, mikä heikentää mahdollisuuksia hyvään toimeenpanoon toimeentulotuessa ja voi aiheuttaa ruuhkaa muiden tukien käsittelyssä. Lakiesitys lisää painetta myös työllisyysalueille, sillä työttömäksi työnhakijaksi hakeutumaan ohjataan entistä enemmän asiakkaita, jotka eivät todellisuudessa kuitenkaan pysty työllistymään, eivätkä työllisyyspalvelut pysty siten tarjoamaan heille tarpeellista tukea, kuten sosiaali‑ ja terveydenhuollon palveluita ja kuntoutusta. Tällainen toiminta on silkkaa resurssihukkaa, ja tähän käytetty aika on pois myös niiltä asiakkailta, joille työllistyminen on mahdollista. Arvoisa puhemies! Kun aiemmin hallitus on poistanut asumistuen ja työttömyysturvan suojaosat, nyt se on käynyt myös toimeentulotuen suojaosan kimppuun. Tämän seurauksena toimeentulotuesta poistetaan 150 euron ansiotulovähennys, joka on kannustanut ottamaan vastaan esimerkiksi sellaisia keikkatöitä, jotka ovat olleet vähänkin työkykyisten ulottuvilla. Ansiotulovähennys on auttanut pysymään kiinni vähäisestikin työn syrjässä ja toisaalta saamaan työkokemusta. Se on ollut erityisen tärkeä nuorille ja osa‑ ja täsmätyökykyisille. Vaikka tutkimuksissa ei ole havaittu ansiotulovähennyksen lisäävän työssäkäyntiä, on sillä ollut muita myönteisiä vaikutuksia. Esimerkiksi sosiaalityöntekijät ovat kertoneet voivansa motivoida asiakkaita ottamaan vastaan ansiotöitä sen avulla. Myös toimeentulotukiasiakkaiden oikeudenmukaisempi kohtelu ja kannustavuuden lisääntyminen ovat tukeneet ansiotulovähennyksen paikallaan pitämistä. Arvoisa puhemies! Pelkään pahoin, että esitys toimeentulotuen leikkaamisesta tulee kääntymään itseään vastaan. [Vasemmistoliiton ryhmästä: Kyllä!] Töihin hakeutumisen tai muun kannustamisen sijasta toimeentulotuen leikkaaminen johtaa kasvaviin ongelmiin, syrjäytymiseen ja katoamiseen avun piiristä ja palveluista. Tämä ei tee yhteiskunnallemme hyvää vaan kasvattaa eriarvoisuutta vielä entisestään ja painaa vain alaspäin heitä, joilla on jo muutenkin vaikeaa. Lakiesitys onkin todellisuudessa vain säästö‑ ja rankaisulaki. [Mika Karin välihuuto — Aino-Kaisa Pekonen: Hyvä puheenvuoro!]