Arvoisa puhemies! Saimme muutama viikko sitten sosiaali- ja terveysvaliokunnassa valmiiksi mietinnön yleistuesta, joka korvaa työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen. Yleistuen on myös tarkoitus toimia pohjana sosiaaliturvajärjestelmän jatkokehittämiselle, jossa suunnataan kohti yhtä etuutta erilaisine osioineen. Tavoite järjestelmän selkeyttämisestä on tervetullut, sillä nykyinen järjestelmä on sekava erilaisine osioineen, eivätkä ihmiset välttämättä tiedä, mihin tukiin he ovat oikeutettuja. Valitettavasti hallituksen esitys ei kuitenkaan vastaa näihin tavoitteisiin, ja se sisältää useita muitakin epäkohtia. Siksi jätimme valiokunnan mietintöön vastalauseen yhdessä vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa. Yhdessä asiassa hallituksen esitystä voi kuitenkin kehua. Yleistuessa vanhempien tulorajaa nostetaan reilusti, 2 500 euroon. Sitä ei ole korotettu yli 20 vuoteen, joten korotus on hyvin tärkeä. Arvoisa puhemies! Viimeisten vuosien aikana Orpon hallitus on tehnyt useita heikennyksiä sosiaaliturvaan, mikä on heikentänyt monen tuensaajan ja perheen toimeentuloa. Yhä useampi on joutunut turvautumaan viimesijaiseen turvaan, toimeentulotukeen, jota hallitus nyt myös suunnittelee heikennettäväksi. On huolestuttavaa, että yleistukeen siirtyminen voi pienentää aikaisemmin käytettävissä ollutta rahamäärää. Vaikka suurimmalla osalla etuuden määrä ei muutu, noin 12 200 kotitaloudella toimeentulon odotetaan vähentyvän. Iso osa heikennyksistä kohdistuu pariskuntiin tarveharkinnan muutoksista ja huoltovelvollisuudesta johtuen. Tuki pienentyy keskimäärin 1 166 euroa vuodessa. Noin sadan euron leikkaus kuukaudessa jo valmiiksi pieniin tuloihin on karua todellisuutta tuhansissa kotitalouksissa ensi vuonna. Arvoisa puhemies! Nyt vaikuttaa siltä, että yleistukeen on poimittu kummankin aiemman tuen niin sanotut heikoimmat osat. Yleistuesta poistetaan esimerkiksi työmarkkinatuessa olleet lapsiperheisiin kohdistuvat tarveharkinnan kevennykset. Kotitalouksien, joissa on alle 18-vuotiaita lapsia, tulot pienenevät uudistuksessa huomattavasti useammin kuin kasvavat. Hallituksen politiikka on sysännyt vielä useamman lapsen köyhyysrajan alapuolelle kuin vielä aluksi arvioitiin. Aiemmin arvioitiin hallituksen leikkauksen tekevän 11 000—13 000 köyhää lasta enemmän, mutta nyt arvio on tarkentunut ja yli tuplaantunut 31 000 lapseen. Myös usea muu mittari kertoo siitä, miten lapsilla menee aiempaa huonommin. Esimerkiksi aineellista puutetta kokevien lasten määrä, eli heidän, joilla on merkittäviä puutteita perustarpeissa kotitalouden varattomuuden vuoksi, on kasvanut edellisestä tutkimuskerrasta, ja kasvu on ollut muuta Eurooppaa nopeampaa. Vuodesta 2021 aineellista puutetta kokevien lasten määrä on lähes kolminkertaistunut 3,7 prosentista kymmeneen prosenttiin. Lapsiköyhyyden kasvattaminen on raju arvovalinta, jolla on pitkiä seurauksia aikuisuuteen asti. Köyhien lasten määrää lisäämällä syömme tulevaisuuden kuormasta, sillä myös esimerkiksi syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle. Hallituksen olisi syytä selvittää näitä kustannuksia ja kauaskantoisimpia vaikutuksia pelkkien yhden hetken numeraalisten säästöjen lisänä. Arvoisa puhemies! Nuorille yleistuen esityksessä on omat erityispiirteensä, jotka eivät ole positiivisia. Kaikille vailla tutkintoa oleville asetetaan viiden kuukauden odotusaika, jonka aikana yleistukea ei makseta. Tämä koskee myös nuoria, jotka ovat hakeneet koulutukseen mutta jotka eivät ole saaneet paikkaa. Nuoria siis rangaistaan siinäkin tilanteessa, jossa he ovat olleet aktiivisia ja yrittäneet päästä kouluttautumaan ja rakentamaan osaamista. Pitkä odotusaika ei enää vastaa tarkoitustaan vaan toimii turhana sanktiona nuorille ja lisää viranomaisten työtaakkaa tarpeettomasti. Odotusajan seurauksena moni nuori tippuu toimeentulotuelle, joka on passivoivampi tuki ja joka ei tue nuorten omatoimisuutta. Arvoisa puhemies! Ylipäätään tarveharkinta kasvaa yleistuessa aiempaan verrattuna. Aikaisemmin peruspäivärahan saajilla ei ollut tarveharkintaa, mutta nyt yleistukeen siirryttäessä tarveharkinta laajenee koskemaan myös heitä. Samalla tarveharkintaa laajentavat yhden tulorajan käyttö, yhtenäinen vähenemisaste ja 55 vuoden ikärajan poistaminen. 55 vuotta täyttäneiden erityissääntelyn poistaminen on valitettavaa, sillä moni yli 55-vuotias ei kovasta yrityksestä huolimatta löydä töitä ennen eläkkeelle pääsyä. Suomessa esiintyy muita Pohjoismaita enemmän ikäsyrjintää, joka vaikuttaa töiden löytymiseen tässä ikäluokassa. Erityissääntely on lisätty lakiin, ja se on pysynyt siellä hyvästä syystä. Vasta sen jälkeen, kun ikäsyrjintä olisi Suomessa historiaa, erityissääntelyä voitaisiin harkita poistettavaksi. Jos hallitus haluaisi todellisuudessa tukea työuraansa pitkään tehneiden työllisyyttä, se etsisi keinoja puuttua ikäsyrjintään. Yli 55-vuotiailla on hienoa elämänkokemusta ja uraa takana, mitä pitäisi osata hyödyntää nykyistä enemmän. Pitkä kokemus pitäisi nähdä vahvuutena, ei heikkoutena, ja tämän näkeminen vaatii myös vanhentuneisiin asenteisiin puuttumista.