Ärade talman! Jag tänkte säga några ord på svenska för att behandla ärendet på båda inhemska språken. Den här reformen av den personbaserade uppsägningen är en viktig åtgärd som sänker tröskeln för anställning. Särskilt i små och medelstora företag är varje arbetstagares insats mycket betydelsefull för hela företaget. När saker och ting går fel är det därför viktigt att personbaserad uppsägning är lättare än i dag. Sitten takaisin suomen kielelle. — 100 000 työpaikasta, tai oikeastaan ”työllistä” on parempi termi, on puhuttu paljon. Kun livelähetyksen seuraajat alkavat olemaan vähissä, niin ehkä voidaan puhua asioista ihan niiden oikeilla nimillä. Varmasti on aika helppo yksinkertaistus valittaa hallitukselle, että ei näy 100 000:ta työpaikkaa, mutta hallitus on koko ajan puhunut työllisistä, rakenteellisesta työttömyydestä, rakenteellisesta työllisyydestä. Hyvään, huolelliseen virkamiesarviointiin perustuen hallitus on taloustieteellisen kirjallisuuden parhaiden arvioiden mukaan onnistunut luomaan uusia työllisiä tai laskemaan rakenteellista työttömyyttä noin 90 000 työllisellä. [Vasemmalta: Oho!] Varmasti merkittävimmät tekijät tässä ovat verotuksen keinot ja sosiaaliturvan keinot, mutta myös näillä työmarkkinauudistuksilla on pieniä vaikutuksia. Näiden ensisijainen tavoite ei kuitenkaan ole saavuttaa näitä laskennallisia työpaikkoja, [Krista Kiuru: Häh, miksei?] vaan kuten aiemmassa puheenvuorossa todettiin, niin esimerkiksi työrauhalla on ollut tarkoitus kohtuullistaa esimerkiksi kohtuuttomista tukilakoista aiheutuvia vahinkoja. Tietoa näistä asioista ja työllisyysvaikutuksista löytyy osoitteesta vm.fi/tyollisyystavoitteiden-seuranta. Siellä on arviomuistiot jokaisesta hallituksen työllisyysvaikutuksia omaavasta uudistuksesta, ja sieltä löytyy myös koontitaulukko, josta voi sitten näitä hyvään virkavastuulla tehtyyn taloustieteelliseen arviointiin perustuvia vaikutuksia tutkia. On myös uudistuksia, joita sosiaalidemokraatit ovat puoltaneet näistä hallituksen merkittävistä työllisyysvaikutuksia omaavista uudistuksista. Esimerkiksi työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen, ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen tai ikäsidonnaisten poikkeusten poistaminen ovat kaikki sellaisia uudistuksia, joiden perumiseen ei sosiaalidemokraattien vaihtoehtobudjetista rahaa löytynyt, ja näillä uudistuksilla voi siten katsoa olevan aika laajaakin tukea tässä salissa. Se on hyvä, koska silloin kun Suomen talous kääntyy kasvuun, on tärkeätä, että meillä on mahdollisimman laaja työvoimapotentiaali, jotta meidän talouden kasvu ei jää kiinni työvoiman saatavuudesta vaan työvoimaa löytyy, kun yritykset ja julkinenkin sektori haluavat palkata. Täällä on käyty keskustelua myös syntyvyydestä. Se on hyvä keskustelu. Me itse asiassa valiokunnassakin aika tarkkaan kysyttiin asiantuntijoilta syntyvyydestä, ja kyllä pienen tenttaamisen jälkeen paikalla olleet asiantuntijat totesivat, että kausaliteettia henkilöperusteisen irtisanomisen muutosten ja syntyvyyden välillä ei ole. Eli ei ole sellaista tutkimusta, jossa voidaan sanoa, että nämä henkilöperusteisen irtisanomisen muutokset vaikuttaisivat syntyvyyteen. Tästä aivan karkea esimerkki on tietysti se, että kaikista korkein syntyvyys on sellaisissa maissa, joissa ei tämmöistä työsuhdeturvaa ole lainkaan. [Välihuutoja sosiaalidemokraattien ryhmästä] Syntyvyys lähtee aivan erilaisista tekijöistä kuin siitä, voiko henkilöperusteisesti irtisanoa asiallisesta ja painavasta syystä vai asiallisesta syystä. Eli syntyvyyden kanssa tällä nyt ei ainakaan ole mitään tekemistä. [Miko Bergbom: Juuri näin! — Vasemmalta: Se lukee teidän esityksessä!] Sitten täällä on puhuttu paljon oikeusvarmuudesta eli siitä, onko nykyinen oikeuskäytäntö voimassa lainsäädännön muutoksen jälkeen. No, ei tietenkään ole: aina kun muutetaan lakeja perustavalla tavalla, niin silloin joudutaan hakemaan uutta oikeuskäytäntöä, ja sehän nyt on aivan normaali asia silloin, kun säädetään lakeja. Tässä itse asiassa on sellainen tilanne, että osa oikeuskäytännöstä säilyy myös voimassa, eli ne irtisanomiset, mitkä ovat olleet laillisia asiallisella ja painavalla syyllä, ovat laillisia myös asiallisella syyllä, ja tämä osa oikeuskäytännöstä säilyy täysin kuranttina myös jatkossa. Mutta itse en pidä erityisen ihmeellisenä, että jos lakia muutetaan, niin silloin oikeusistuimesta täytyy myös hakea ne tarkat tulkintalinjat. Tässä kysymyksessä niitä tulkintalinjoja nimenomaan pitää hakea sieltä oikeusistuimesta, koska valiokunnankin saaman selvityksen mukaan ei ole mahdollista yksiselitteisesti kirjoittaa tilanteita, jotka voisivat johtaa henkilöperusteiseen irtisanomiseen. Esimerkiksi myöhästyminen: on hyvin eriasteisia myöhästymisiä. Esimerkiksi isossa ruokakaupassa, jossa on sata myyjää, yhden henkilön myöhästyminen ei välttämättä ole millään tavalla ratkaiseva kysymys yrityksen kannalta, ja siten se on huomattavasti vähäisempi rike kuin esimerkiksi kahvilassa, jota yksi työntekijä ylläpitää. Jos hän myöhästyy, niin silloin koko liiketoiminta on seis siltä osin kuin hän myöhästyy. Näitä vastaavia erilaisia tilanteita löytyy valtava määrä, ja lainsäädännössä on oltava väljyyttä, jotta tulkinnat voidaan muodostaa myös järkevälle tasolle. Ehkä yleisesti tästä keskustelusta tulee aika paljon mieleen tämmöinen vanhanaikainen työnantajien ja työntekijöiden välinen vastakkainasettelu. Itse ainakin ajattelen niin, että hyvin asiansa hoitava työntekijä voi olla ihan tyytyväinen, jos esimerkiksi työpaikalla toistuvasti epäasiallisesti käyttäytyvä työkaveri jossain tilanteessa irtisanotaan, [Timo Suhonen: Nyt jo irtisanotaan, nyt jo!] koska koko työpaikan ilmapiiri on usein kiinni siitä, miten porukassa tehdään töitä, hoitavatko kaikki omat velvoitteensa. En näe tätä mustavalkoisena työntekijä—työnantaja-kysymyksenä, vaan tässä on paljon harmaan sävyjä. [Piritta Rantanen: Te olette tehneet tästä mustavalkoista työnantaja—työntekijä-asettelua! Jos te toisitte edes jotakin työntekijöiden oikeuksia puolustavaa!]