Arvoisa herra puhemies! Ehkä keskeisintä tässä lakiesityksessä ja sen kritiikissä ainakin minun osaltani on se, että vaaditaan ihmisiltä sellaisia asioita, mitä he eivät pysty täyttämään. Hallituksen esityksessä tosiaan ehdotetaan uutena säännöksenä perustoimeentulotuen perusosan määrän alentamista 50 prosentilla, jos toimeentulotuen hakija ei ole hänelle annetusta kehotuksesta huolimatta yhden kuukauden määräajassa hakenut kokoaikatyötä tai ensisijaista etuutta. Tässä valiokunnan mietinnössä vielä nostetaan esille, että perusosan alentaminen jatkuu esityksen mukaan näissä tilanteissa alentamisen edellytyksen täyttyessä niin kauan, kunnes hakija on tehnyt häneltä vaaditut toimet. Sitten kun puhutaan, minkälaisesta rahasummasta on kysymys, niin tässä mietinnössä nostetaan tosi selkeästi esille, että yksittäistapauksessa etuuskäsittelijän tulee siten arvioida, riittääkö esimerkiksi yksinasuvalle henkilölle 50 prosentin alentamistilanteissa 289,2 euroa kuukaudessa eli 9,5 euroa päivässä ruokaan, matkakuluihin, puhelin- ja tietoliikenneyhteyksiin ja muihin perusosalla katettaviin menoihin ilman, että hakijan ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukainen välttämätön toimeentulo vaarantuu. Se, missä me ollaan menty ihan pahasti vikaan, on se, että meillä on joku kysymys tässä tilanteessa. Onko hallitus oikeasti sitä mieltä, että Helsingissä pystyy elämään perusosan puolikkaalla, joka on 289,20 euroa? Tämä on se järjettömyyden huippu. Tässä ollaan jo tilanteessa, että tämä ei ole ihmisarvoista elämää. [Krista Kiuru: Ei ainakaan THL:n mukaan ole!] — Juuri näin, asiantuntijat nostivat tämän esille, että tämä on tämän hallituksen esityksen ihan peruslähtökohdan ongelma, eli ylipäätänsä tämä kokonaisuus. Sitten kun aletaan selvittämään sitä, millä keinoilla voi päästä tämän yksilöllisen harkinnan piiriin, jolla tätä 50 prosentin osaa ei leikattaisi, niin sielläkin oli aikamoisia varauksia, koska siellä oli kuitenkin ajatuksena juuri se, että pitäisi hakea sitä kokoaikatyötä, vaikka ihminen ei kykene kokoaikatyöhön. Eli tässä on monia sellaisia elementtejä, että vaaditaan ihmisryhmiltä sellaisia asioita, joita velvoitteita heillä ei ole mahdollisuutta täyttää. Valiokunnan mietinnössä nostetaan tämä asia esille sivulla 8: ”Valiokunta yhtyy työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan huoleen siitä, että monien pitkäaikaistyöttömien tosiasialliset työllistymisen esteet liittyvät sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin eikä heidän työkykyongelmiansa pystytä ratkaisemaan yksin työllisyyspalveluissa.” Eli tämä hallituksen esitys pakottaa nämä ihmiset, keillä ei ole työkykyä, menemään työllisyyspalveluitten piiriin, vaikka tosiasiallisesti heidän pitäisi päästä sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin. Tässä mietinnössä nostetaan vielä esille, että vaikka tällä yksittäisellä ihmisellä olisi lääkärintodistus siitä, että hän ei ole työkykyinen, niin se ei riitä, vaan tämän ihmisen silti pitää mennä näiden työllisyyspalveluiden piiriin, jossa tehdään tämä palvelutarpeen arviointi, eli ihan väärässä palvelujärjestelmän piirissä. Ja mikä hämmentävintä, meille selvisi Kelan lausunnosta, että tämä velvoite hakea kokoaikatyötä koskee myös päätoimisia opiskelijoita, jotka eivät saa opintotukietuutta. Välttääkseen toimeentulotuen perusosan alentamisen opiskelijan tulee käytännössä keskeyttää opintonsa — keskeyttää tai hakeutua kokoaikatyötä hakevaksi työttömäksi työnhakijaksi — ja hakea työttömyysetuutta kuukauden määräajassa. Tässähän ei ole mitään järkeä, koska kyllähän meidän pitäisi miettiä, olisiko sen opiskelijan järkevämpää opiskella sitä kyseistä alaa, jotta hän voisi tulevaisuudessa työllistyä paremmin. Tässä oli muutamia keinoja, millä opiskelija voi tältä välttyä, mutta se osui hyvin pieneen ihmisryhmään. Ehkä tähän lopuksi haluan nostaa esille, että jos on niin, että hallitus olisi oikeasti halunnut luoda toimeentulotukeen sellaisia kannusteita, taikka enemmänkin tällaisia järjestelmiä, joilla voidaan tukea vaikka sen pitkäaikaistyöttömän palvelupolkua paremmaksi, niin hehän olisivat resursoineet paljon paremmin vaikka niitä sosiaali- ja terveyspalveluita, mihin näiden ihmisten pitäisi oikeasti siirtyä, mutta eihän näin tapahdu. Rahoitusta ei ole menossa hyvinvointialueille näitten ihmisten palveluiden parantamiseen. Tai sitten jos olisi haluttu luoda jonkinlaista parempaa palvelupolkua siitä näkökulmasta, että niitä ihmisiä ei ole siellä toimeentulotuella pitkäaikaisesti vuosia ja vuosia, niin heille olisi rakennettu parempi etuusjärjestelmän polku, jossa saisi vaikka tietyn lisäosan sillä, että tekee vaikka niitä haluttuja toimia palvelujärjestelmän näkökulmasta. Mutta näinkään ei toimittu, vaan tässä luodaan sellaisia vaatimuksia ja sellaisia menetelmiä, mitkä ovat rankaisu tilanteessa, missä ihminen ei tosiasiallisesti pysty niitä velvoitteita täyttämään. Tämä kertookin siitä suunnasta, mikä ei ole mielestäni oikea. Ihmisiltä ei pidä viedä perustoimeentuloa, jos he eivät voi tosiasiallisesti sillä elää ja myöskään nostaa riittävästi tukia oman elämänsä tueksi. Tässä karuinta oli totta kai tämä lapsiperheköyhyys, mikä meidän valiokunnassa nostettiin useasti esille. Minä en muista yhden ainuttakaan hallituksen esitykseen tullutta lausuntoa, joka olisi kannattanut tätä kyseistä esitystä. Minä en ole ikinä nähnyt näin murskaavaa kritiikkiä lakiesitykselle, ja pidän tätä todella, todella huolestuttavana suuntana.