Arvoisa puhemies, ärade talman! Tässä työttömyyskriisiä käsittelevässä keskustelussa meidän on nähtävä tilastojen takana olevat ihmiset, heidän perheensä sekä kotitalouksien arki, joka jää teoreettisen väittelyn varjoon. Tästä olemme varmasti kaikki samaa mieltä, koska työpaikan menettäminen on useimmille erittäin epämiellyttävä kokemus, myös niille, jotka ovat melko varmoja siitä, että pääsevät nopeasti jaloilleen. Epävarmuus on aina läsnä, ja on ahdistavaa olla tilanteessa, jossa joku toinen tekee puolestasi elämän kannalta niin ratkaisevia päätöksiä. Hallitus näyttää nyt ajattelevan, että ongelma ratkeaa pitkäjänteisillä rakenteellisilla uudistuksilla ja heikentämällä tukia. Ihmiset eivät kuitenkaan ole työttömiä siksi, että tukien varassa eläminen olisi liian helppoa. Jos näin olisi, niin kriisi olisi hallituksen työttömyysturvaleikkausten myötä jo lieventynyt, mutta näin ei ole käynyt, päinvastoin. Työttömyys on kasvanut, ja ihmiset ovat työttömiä, koska heidät on irtisanottu ja koska uusia työpaikkoja ei ole. Työnhakijoiden määrä on moninkertainen suhteessa avoimiin työpaikkoihin. Arvoisa puhemies! Vaikka julkiselta sektorilta irtisanotut muodostavat prosentuaalisesti suhteellisen pienen osan työttömistä, kyse on silti erittäin monista ihmisistä. Esimerkiksi hyvinvointialueiden viime vuonna tekemät yli tuhannen henkilön irtisanomiset vaikuttavat koko yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Aiemmin saattoi ajatella, että sosiaali- ja terveydenhuollossa on aina töitä, etenkin väestön ikääntyessä ja palvelutarpeen kasvaessa. Kun myös tämä ala joutuu alirahoituksen vuoksi nyt irtisanomaan työntekijöitä, se heikentää väestön luottamusta ja lisää huolta. Näin laaja työttömyyskriisi on tragedia, johon tulisi suhtautua mahdollisimman vakavasti. Kriisitietoisuus näyttää kuitenkin olevan huolestuttavan vähäistä suhteessa kriisin mittakaavaan. Arvoisa puhemies! Hallitus on muun muassa poistanut lapsikorotuksen työttömyysetuudesta, lisännyt omavastuupäivien määrää ja poistanut suojaosan. Kollegani edustaja Anette Karlssonin kanssa olemme jättäneet kirjallisen kysymyksen suojaosan palauttamisesta, mutta valitettavasti ministerin vastaus oli kielteinen. Eli nyt tiedämme varmuudella, miten kielteisesti hallitus suhtautuu SDP:n malliin, jossa suojaosa palautettaisiin mutta sidottaisiin työllisyystilanteeseen. Tarvitsemme lisätoimia, esimerkiksi lisää palkkatukea, tarvitsemme rekrytointiverohyvitystä, ja meidän on nostettava arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa. Meidän on rakennettava uudelleen luottamusta koko yhteiskunnassa ja erityisesti työmarkkinoilla. Tarvitsemme uutta aikuiskoulutustukea ja vuorotteluvapaajärjestelmää. Meidän on myös korjattava se epäoikeudenmukaisuus, että kuntia rangaistaan taloudellisesti, jos ne eivät onnistu työllistämään työnhakijoita, silloinkin kun se ei ole mahdollista työpaikkojen puutteen vuoksi. Hallituksella on vastuu reagoida vallitsevaan tilanteeseen. Hyvä hallitus, oletteko valmiita tukemaan kuntien työllisyyspalveluja enemmän, jotta useampi ihminen pääsisi työllistymään ja samalla autettaisiin kuntien taloutta, mikä toisi mukanaan useita myönteisiä vaikutuksia? Ärade talman! I den här diskussionen om arbetslöshetskrisen måste vi se människorna bakom all statistik, familjerna bakom statistiken, hushållens verklighet som råder bakom den här teoretiska debatten. Att bli uppsagd från jobbet är för de allra flesta en väldigt obehaglig upplevelse, även för de som är ganska säkra på att landa på fötterna snabbt igen. En osäkerhet infinner sig alltid, och det är obekvämt att vara i en situation där någon annan fattar så livsavgörande beslut för ens del. Nu verkar regeringen tänka att problemet åtgärdas med långsiktiga strukturella åtgärder och om stöden försvagas. Men folk är inte arbetslösa för att det är för lätt att leva på stöd. I så fall hade den här krisen blivit mindre i och med regeringens nedskärningar i arbetslöshetsstödet. Men det har gått tvärtom: Arbetslösheten har ökat. Människor är arbetslösa för att de har blivit uppsagda och för att det inte finns nya jobb, för att antalet arbetssökande är mångfaldigt i förhållande till antalet lediga arbetstillfällen. Även om de som blivit uppsagda från den offentliga sektorn den här perioden utgör bara en procentuellt sett relativt liten del av de arbetslösa, så handlar det om väldigt många människor, och det faktum att till exempel välfärdsområdena sade upp över tusen personer bara i fjol är sådant som påverkar hela samhällsklimatet. En så här omfattande arbetslöshetskris utgör en tragedi som borde tas på största möjliga allvar. Krismedvetenheten verkar tyvärr lysa med sin frånvaro. Tästä huolimatta kiitän ministereitä siitä, että osallistutte vielä tähän keskusteluun.