Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että arvostan ministereitä, jotka täällä jaksavat käydä keskustelua vakavasta aiheesta, toisin kuin eräät hallituspuolueen kansanedustajat poissaolollaan loistavat. Ajattelin tässä nostaa tähän vakavaan asiaa, jonka kyllä ihan aidosti pitäisi yhdistää meitä hallitus—oppositio-rajat ylittäen, kolme sellaista teemaa, joista toivoisin, että myös hallitus nappaisi kiinni ja lähtisi pohtimaan. Ensimmäinen on pienet yritykset. Hallitus on kyllä tehnyt ihan aidosti kasvutoimiakin, mutta kyllä se kohde niissä on ollut sinne suuriin yrityksiin. Täällä pienissä yrityksissä meillä on tavattoman paljon potentiaalia ja potentiaalia nimenomaan sen kansallisen arvonlisän näkökulmasta. Esimerkiksi Lapissa me tehtiin jo kymmenen vuotta sitten aika strateginenkin valinta, että matkailun kehittämisessä me emme hae ulkomaisia investointeja, vaan me haemme niille kotimaisille yrityksille kasvupotentiaalia. Ja tulokset näkyvät. Minä toivoisin niistäkin ehdotuksista, mitä tässä on esitetty — täällä on tullut paljon puhetta YEListä — ihan sellaisia radikaalejakin pohdintoja siitä, miten niitten pienten yritysten työllistämismahdollisuuksia näiden jo päätettyjen, teidän päättämienne toimenpiteiden jälkeen voisi sitten vielä kasvattaa. Toisena minä nostaisin sitten tämän nykyisen työllistämismallin. Siitähän on käyty keskustelua nyt ehkä siitä näkökulmasta, pitäisikö lisätä velvoittavuutta, ja minusta vähän todella ikävästikin niin, että se velvoittavuus liittyisi jollain tavalla ihmisten etnisiteettiin. Se on todella ikävää. Velvoittavuuttakin varmaan sinne tulevaisuuteen tarvitaan, mutta minä itse ajattelisin niin, että sen kannustavuuden pitäisi olla meillä jotenkin nyt vielä vahvemmin mielessä. Onhan tämä nykyjärjestelmä, kun se on luotu edellisten hallitusten aikaan, todella passivoiva, että ihminen on siellä kotona ja hän ei saa tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa niitä työhakemuksia. Käytännössä meillä on vielä, uskallan sanoa, jopa satoja virkamiehiä, jotka ovat sillä töin, että he valvovat, että nämä ihmiset eivät tee yhtään mitään muuta. Tähän passivoivaan järjestelmään minä toivoisin, että vielä lähdettäisiin pohtimaan, miten sitä rakennetaan niin, että ihmisillä olisi kannusteita lähteä tekemään töitä, pieniäkin juttuja elämässään, jotka voisivat viedä eteenpäin. Kolmantena nostin tuossa jo aiemmin tämän suhdannepolitiikan vaikeuden, ja ymmärrän sen filosofian, että kun samaan aikaan pitää painaa kaasua ja jarrua. Mutta kun siinä käy niin, kuten kun manuaalivaihteellakin ajaa, manuaalivaihteisella autolla, että jos painaa molempia yhtä aikaa, niin se autohan sammuu. Minulla on vähän sellainen kutina, että tässä on nyt vähän tätä elementtiä. Te olette tehneet ihan oikein suhdannepolitiikkaa rakenteellisilla uudistuksilla ja pyrkineet tekemään sitä fiskaalisesti veropuolellakin, mutta ne ovat suuntautuneet liikaa sinne suuriin yrityksiin. Minä toivoisin, että ehkä olisi pitänyt pikkasen painaa enemmän kuitenkin sitä kaasua kuin sitä jarrua, koska kyllähän nyt [Puhemies koputtaa] tämä tulonsiirtojen leikkuri on ollut tosi vakava, ja se on vaikuttanut tähän tilanteeseen. Toivoisin, että näihin otettaisiin yhdessä pohdintaa, mitä tehtäisiin.