Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Suomessa on huipputyöttömyys, tämän me kaikki tiedämme, mutta tässä puheenvuorossa aion keskittyä juurikin vammaisten ihmisten, osatyökykyisten ihmisten ja täsmätyökykyisten ihmisten tilanteeseen. Suomessa oli jo ennen tätä hallitusta vuosikausia ollut yksi Euroopan unionin matalin vammaisten ihmisten työhönosallistumisasteista. Ajattelen, että tämä on meille kansakuntana vähän semmoinen häpeän kysymys. Vammaiset ovat kuitenkin Suomen suurin vähemmistö, ja siitä huolimatta meillä ajatellaan, että on hyvää sosiaalipolitiikkaa ja vammaispolitiikkaa se, että maksetaan x määrää rahaa ja pidetään ihmiset ikään kuin yhteiskunnan ulkopuolella. Tämä johtaa siihen, että Suomessa ihmiset eivät ole tottuneet näkemään erilaisuutta, eivät vammaisia ihmisiä työpaikoissa, eivät oikeastaan vammaisia ihmisiä myöskään korkeakouluissa, ja tämä johtaa semmoiseen yhteiskuntaan, missä me emme kohtaa erilaisuutta tarpeeksi. Pahinta tässä on se, että moni vammainen ihminen, osatyökykyinen ihminen, haluaisi osallistua työhön, haluaisi olla mukana tässä yritteliäisyydessä, toimeliaisuudessa, mutta meidän järjestelmä ei salli sitä. Tämän vuoksi pohdinkin, että nyt kun tässä mennään eteenpäin, niin onko teillä tulossa jonkinlaisia toimenpiteitä siihen, että myös nämä ihmiset pääsevät jollain tavalla mukaan osallistumaan meidän arkeen, tulemaan työpaikoille, korkeakouluihin opiskelemaan ja olemaan osa myös meidän veronmaksajia. — Kiitos. Ai niin, vielä loppuun, arvoisa rouva puhemies: kannatan edustaja Hopsun tekemää esitystä. — Kiitos.