Niin, edustaja Rasinkangas, tämä menee nyt vähän ensimmäisen käsittelyn toistoksi, mutta siis se ero nyt sen välttämättömän ja akuutin hoidon välillä on siinä, että kun henkilöllä on diabetes, niin annetaanko siihen diabetekseen siellä terveyskeskuksessa tarvittava lääkitys tai muu hoito vai odotetaanko, että hän tulee keskellä yötä sitten yöpäivystykseen jonkun kohtauksen saaneena ja sitten mietitään, täytyykö varvas amputoida vai ei. Arvatkaapas, kumpi on halvempaa. Ja mitä tulee tähän kysymykseen paperittomuudesta — joka kyllä sekin jo ensimmäisessä käsittelyssä aika hyvin käsiteltiin — niin paperittomuushan on käännös sanasta ”undocumented” eli ’dokumenttien puuttuminen’, ja sillä viitataan siihen, että henkilöltä puuttuu johonkin tiettyyn oikeuteen edellytetty dokumentti. Sen ei tarvitse olla maassaoloasiakirja. Esimerkiksi ennen kuin tämä meidän nyt voimassa oleva lainsäädäntö tuli, terveyspalvelujen ulkopuolelle jääviin ryhmiin kuului muun muassa Suomen kansalaisia sellaisessa tilanteessa, että olet tulossa ulkomailta, muuttamassa takaisin Suomeen, sinulla ei ole vielä kotikuntaoikeutta, eli kuuluit tähän ryhmään. Siihen kuului EU-kansalaisia, joilla ei oman maansa puolesta ollut terveysvakuutusta ja jotka siten eivät olleet terveysvakuutettuja myöskään Suomessa. Siihen saattoi kuulua esimerkiksi opiskelija, kolmansista maista tullut opiskelija, jolla hänelläkin on oleskelulupa Suomessa, mutta hänen terveysvakuutuksensa ei käsitä raskauteen liittyviä hoitoja sen takia, että raskaus ei ole sairaus, ja niin edespäin, niin edespäin. Kysymys ei millään muotoa ole niin yksinkertaisesta asiasta kuin laittomasti maassa oleskelevista ihmisistä — jos tällaista pejoratiivista käsitettä haluaa käyttää. Ja sen takia, juuri ollakseen eksakti, niin monet tässäkin salissa puhuvat mieluummin paperittomuudesta kuin laittomasta maassa oleskelusta.