Kiitoksia paljon, arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia edustajille hyvästä keskustelusta. Tartun nyt tässä muutamaan asiaan aivan tiiviisti. Ensinnäkin, kun puhutaan työntekijöiden mahdollisuuksista vaikuttaa työpaikoilla ja yrityksissä, työyhteisöissä heitä koskeviin asioihin, niin tässä on oikeastaan kyse aivan saman asian toisesta puolesta kuin on paikallisessa sopimisessa. On hyvin luontevaa ja perusteltua, että samaan aikaan, kun on edistetty paikallista sopimista — se on ollut minusta hyvin perusteltua, ja näkisin kyllä mielelläni, että tässä mentäisiin vielä paljon pidemmällekin tulevaisuudessa — on vahvistettu nimenomaan työntekijöiden asemaa, niin kuin edustaja Satonen totesi, erittäin merkittävällä tavalla, joko hallituksessa tai johtoryhmässä, siis toimielimissä, joissa tosiasiassa tehdään näitä merkittäviä taloudellisia, operatiivisia päätöksiä yrityksissä. Tästä voidaan poiketa vain siltä osin kuin henkilöstö tekee siitä aloitteen. Eli lainsäädäntö suojaa nimenomaan sitä, että lähtökohtaisesti henkilöstön edustautuminen tullaan järjestämään jommassakummassa, mutta on täysin ymmärrettävää — kun puhutaan yhtiön hallituksen jäsenyydestä, niin sehän tuo mukanaan sitten jo osakeyhtiölain mukaiset vastuut päälle — että läheskään kaikissa tilanteissa työntekijän edustaja välttämättä ei halua vastaavasti ottaa myöskään sitä vastuuta kannettavakseen, jolloin se myös voi olla johtoryhmä tai sitten, jos puhutaan joistain muista perinteisemmistä yhtiöistä, niin voi kyse olla vaikka sitten hallintoneuvostosta tai muusta tavasta, jolla saadaan pidettyä huolta siitä, että se työntekijöiden ääni kaikkinensa sitten kuuluu. Vielä tästä, kun kysyitte, edustaja Lyly, miksi tätä ei heti pudotettu sinne 50:een: tämähän perustuu tähän Jukka Ahtelan tekemään selvitystyöhön, elikkä tässä hallitus on noudattanut nimenomaan tätä asiantuntijaselvitystä, on menty nyt askel kerrallaan selkeästi parempaan suuntaan, joka vahvistaa työntekijöiden asemaa lainsäädännössä. Uskon kyllä, että tämä työkulttuurimuutos etenee Suomessa, ja uskoisin kyllä, että 10—15 vuoden päästä sekä lainsäädäntö että malli, miten tämä päätöksenteko on työpaikoilla järjestetty, tulee olemaan vielä hyvin paljon pidemmälle menevää kuin se tänä päivänä on. [Arto Satonen: Erittäin hyvä puheenvuoro!]