Arvoisa puhemies! On hyvä, että kehityspoliittisille sijoituksille luodaan oma lakiperusta, ja kiitos ministerille asian tuomisesta eduskuntaan. Selkeä lakiperusta parantaa ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta ja kytkee sijoitukset paremmin osaksi kehityspolitiikan tavoitteita ja periaatteita. Kun puhumme nimenomaan kehityspoliittisista sijoituksista, niin yksityisten pääomien liikkeelle saaminen on väline, ei itseisarvo. Kun kyse on kehitysyhteistyövaroista, niin niiden kansainvälisesti sovittu tehtävä on nimenomaan köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen maailmassa. Sijoitusmuotoisella avulla on paikkansa, mutta sillä on myös rajoitteensa. Sijoitusmuotoinen apu ei kovinkaan hyvin tavoita aina eniten tarvitsevia. Toistaiseksi Suomen kehityspoliittisten sijoitusten rahastojen päätöksistä vain jokunen on kohdistunut vähiten kehittyneisiin maihin, joissa tarve kehitysyhteistyölle on kuitenkin suurin. Hallituksen esitys tunnistaa riskin siitä, että sijoitukset eivät ohjaa rahaa eniten tarvitseville, ja onkin rehellistä todeta, että mitä korkeampi tuotto-odotus rahastolle asetetaan, sitä vaikeampaa on kohdistaa sijoituksia vähiten kehittyneisiin maihin. Laki avaa nyt oven yksityisten hallinnointiyhtiöiden rahastoihin, joiden tuotto-odotus on esityksen mukaan tyypillisesti korkeampi. Riskinä on, että ilman vastapainoa painopiste voi valua entistä enemmän keskitulotason maihin. Vastapainona lakiin olisikin syytä eduskuntakäsittelyn aikana kirjata sijoitusten painotus vähiten kehittyneisiin maihin. Lakiin ei sisälly velvoitetta raportoida eduskunnalle siitä, mihin maihin raha päätyy ja mitä sillä saadaan aikaan. Nykyisistä vuosiraporteista ei ymmärtääkseni pysty seuraamaan sijoitusten kohdistumista vähiten kehittyneisiin maihin, ja tämä on puute, joka tulisi korjata, sillä eduskunnan pitää saada seurantatietoja varojen kohdistumisesta. Arvoisa puhemies! Kehityspoliittisia sijoituksia tehdään kehitysvaikutusten aikaansaamiseksi. Meidän on vältettävä tilannetta, jossa kehitysyhteistyön nimissä harjoitettavasta toiminnasta olisikin kohdeyhteisöille haittaa. Siksi ihmisoikeus-, tasa-arvo- ja ympäristövaatimusten on oltava sitovia sopimusehtoja, etenkin kun on kyse kriittisten mineraalien tai metsätalouden kaltaisista herkistä aloista. Arvoisa puhemies! Sijoitukset eivät korvaa lahjamuotoista kehitysyhteistyötä, mutta ne voivat täydentää sitä. Vaikka sijoituksia pitää kohdistaa myös vähiten kehittyneisiin maihin, niin hauraimpia maita ja heikommassa asemassa olevia ihmisiä voidaan tukea sijoituksilla kuitenkin vain rajallisesti, ja esimerkiksi koulutuksessa, tasa-arvon edistämisessä ja demokratian rakentamisessa lahjamuotoinen tuki on jatkossakin ratkaisevaa. — Kiitos.