Arvoisa puhemies! Nuorten tulevaisuususko on heikentynyt huolestuttavasti. Vuonna 2021 vielä 80 prosenttia nuorista suhtautui optimistisesti omaan tulevaisuuteensa, vuonna 2025 enää 61 prosenttia. Maailman tulevaisuuteen luotti optimistisesti vain 17 prosenttia nuorista. Nämä luvut on syytä ottaa vakavasti. Nuorten tulevaisuususko ei ole vain mielialakysymys, vaan se vaikuttaa siihen, uskaltavatko nuoret kouluttautua, perustaa perheen, hakeutua työelämään ja rakentaa elämäänsä Suomessa. Tulevaisuudenusko syntyy ennen kaikkea siitä, että ihminen kokee voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä, että koulutukseen pääsee, työtä on tarjolla, apua saa tarvittaessa ja yhteiskunta kohtelee ihmisiä oikeudenmukaisesti. Hallitus tunnistaa selonteossa monia aivan oikeita ongelmia. Sen omat päätökset ovat kuitenkin osaltaan heikentäneet juuri niitä edellytyksiä, joiden varaan nuorten tulevaisuudenusko rakentuu. Ammatillinen koulutus on tästä hyvä esimerkki. Selonteossa korostetaan lähiopetuksen, pedagogisen tuen ja yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien merkitystä. Samaan aikaan hallitus on leikannut ammatillisen koulutuksen rahoitusta 120 miljoonalla eurolla. Kun lähiopetusta vähennetään, kysymys kuuluu, miten varmistamme, että jokainen nuori saa riittävät valmiudet työelämään ja jatko-opintoihin. Koulutuksesta säästäminen voi tulla yhteiskunnalle kalliiksi myöhemmin. Toinen keskeinen kysymys on nuorten toimeentulo. Opintorahan indeksikorotusten jäädyttäminen ja siirtyminen yleisestä asumistuesta opintotuen asumislisään ovat lisänneet monen opiskelijan taloudellista epävarmuutta. Nuorilta odotetaan vastuullisia valintoja ja panostamista tulevaisuuteen, mutta samalla heidän mahdollisuuksiaan selviytyä arjesta on heikennetty. Myös nuorisotyöttömyys on vakava ongelma. On hyvä, että hallitus on käynnistänyt työllistymissetelin ja nuorisotyöttömyyteen liittyviä pilotteja. Tarvitsemme kuitenkin enemmän kuin yksittäisiä korjausliikkeitä. Nuori ei voi hankkia työkokemusta, jos ensimmäistä työpaikkaa ei löydy. Siksi tarvitaan lisää kesätyöpaikkoja, harjoittelumahdollisuuksia ja työnantajien kannustimia palkata nuoria. Tarvitaan myös oppilaitosten, yritysten ja työllisyyspalveluiden tiiviimpää yhteistyötä. Samalla on huolehdittava siitä, ettei työttömyys johda kohtuuttomaan toimeentulon heikkenemiseen. Nuorelta voidaan edellyttää aktiivisuutta, mutta yhteiskunnan on myös tarjottava realistinen mahdollisuus päästä eteenpäin. Arvoisa puhemies! Erityisen huolestuttavaa on ongelmien kasautuminen. Kun toimeentulo heikkenee, mielenterveys horjuu ja koulutus tai työpolku katkeaa, niin yhden ongelman ratkaiseminen ei enää riitä. Silloin tarvitaan oikea-aikaista tukea ja palveluja, jotka toimivat yhdessä. Ohjaamoiden, etsivän nuorisotyön, nuorten työpajojen ja muiden matalan kynnyksen palveluiden merkitys on tässä suuri. Niiden toimintaedellytykset on turvattava. Nuorta ei saa pompotella palvelusta toiseen, vaan hänen on saatava apua silloin, kun hän sitä tarvitsee. Mielenterveyspalveluihin on päästävä nykyistä nopeammin. Apua pitää saada myös ilman, että nuori joutuu ensin odottamaan tilanteensa pahenemista tai täyttämään raskaita palveluun pääsyn ehtoja. Varhainen tuki on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää. Meidän on myös tunnistettava yksinäisyyden, kiusaamisen ja ulkopuolisuuden vaikutukset. Koulu, harrastukset, nuorisotilat ja turvalliset aikuiset voivat olla ratkaisevia paikkoja, joissa nuori löytää yhteisönsä ja kokemuksen omasta merkityksestään. Siksi lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia on vahvistettava. Kouluyhteisöjen hyvinvoinnista on huolehdittava ja nuorisotyölle turvattava riittävät resurssit. Arvoisa puhemies! Haluan nostaa esiin myös nuorten osallisuuden. Nuorten kuuleminen on tärkeää, mutta kuuleminen ei yksin riitä. Nuorelle pitää syntyä kokemus siitä, että hänen mielipiteellään on oikeasti merkitystä. Nuorisovaltuustojen ja muiden osallistumiskanavien pitää päästä mukaan päätösten valmisteluun riittävän varhain. Nuorille on myös kerrottava, miten heidän esityksensä on otettu huomioon ja miksi joitakin ehdotuksia ei voida toteuttaa. Tässä tarvitaan selkeää vastuuta ja avoimuutta. Kannatan myös selonteossa esiin nostettua nuori- ja sukupolvivaikutusten järjestelmällistä arviointia. Kun päätetään koulutuksesta, sosiaaliturvasta, asumisesta tai työelämän pelisäännöistä, on arvioitava myös sitä, millaisia seurauksia päätöksillä on nuorille ja tuleville sukupolville. Tämä ei tarkoita, etteikö vaikeita päätöksiä voitaisi tehdä. Se tarkoittaa, että päätökset tehdään tietoon perustuen ja niiden seuraukset tunnistaen. Taloudellista vastuuta on kannettava, mutta samalla on huolehdittava siitä, ettei tämän päivän säästöillä rakenneta huomisen suurempia ongelmia. Nuorten tulevaisuudenuskoa ei vahvisteta pelkillä selonteoilla, se vahvistuu teoilla: laadukkaalla koulutuksella, työllä, kohtuullisella toimeentulolla, turvallisilla yhteisöillä ja toimivilla palveluilla. Meidän on annettava jokaiselle nuorelle mahdollisuus löytää oma paikkansa yhteiskunnassa. Jos koulutuspolku katkeaa tai ensimmäinen työpaikka jää saamatta, nuorta ei saa jättää yksin. Häntä on tuettava takaisin mukaan. Samalla meidän on puhuttava nuorista myös myönteisesti. Nuoret eivät ole vain huolenaihe tai palveluiden kohderyhmä. He ovat osaamistaan kehittäviä, työtä tekeviä, yrittäviä ja yhteiskuntaa uudistavia ihmisiä. Heillä on kykyä, näkemyksiä ja halua rakentaa parempaa tulevaisuutta. Meidän tehtävämme on luoda sille edellytykset. Tulevaisuudenusko syntyy siitä, että nuori voi luottaa sekä omiin mahdollisuuksiinsa että yhteiskuntaan ympärillään. Se on tavoite, jonka eteen meidän kaikkien on tehtävä työtä yli puoluerajojen. — Kiitos.