Arvoisa puhemies! Viisi vuotta sitten nuorisobarometrin mukaan 80 prosenttia nuorista suhtautui optimistisesti tulevaisuuteensa. Nyt luku oli enää 61 prosenttia. Myös suhtautuminen ympäröivään maailmaan ja sen optimistiseen tulevaisuuteen on heikko. Siihen uskoo nuorista vain 17 prosenttia. Nämä luvut ovat hälyttäviä ja vakava viesti meille ja itse asiassa jokaiselle aikuiselle yhteiskunnassamme. Kyse ei ole siitä, etteivätkö nuoret haluaisi opiskella, tehdä töitä, perustaa perheitä tai rakentaa hyvää elämää, vaan siitä, kokevatko he sen mahdolliseksi. Tulevaisuusselonteossa on kuultu nuoria eri puolilta Suomea. Heidän toiveensa eivät ole kohtuuttomia. Nuoret haluavat turvallisen arjen, riittävän toimeentulon, mahdollisuuden opiskella, saada työtä, oman kodin ja ihmisiä ympärilleen — siis aivan elämän perusasioita, samoja kuin mitä jokainen meistä nuoruudessaan halusi ja edelleen haluaa. Arvoisa puhemies! Selonteko oli tarpeen tehdä, jos muuten ei ole pystytty tunnistamaan, että nuorten tulevaisuususko rakentuu koulutuksesta, toimeentulosta, työstä, hyvinvoinnista ja osallisuudesta. Mutta itse asiassa tässä on myös monta ristiriitaa hallituksen politiikan kanssa. Selonteossa halutaan vahvistaa juuri niitä asioita, joita hallitus on omilla päätöksillään nyt heikentänyt. Otetaan esimerkiksi koulutus. Selonteossa korostetaan ammatillisen koulutuksen, lähiopetuksen ja pedagogisen tuen vahvistamista. Samaan aikaan hallitus on leikannut ammatillisesta koulutuksesta 120 miljoonaa euroa, jolloin kolmasosa ammatillisista oppilaitoksista on joutunut vähentämään lähiopetusta säästöjen vuoksi. Miten nuori voi luottaa omaan osaamiseensa ja tulevaisuuteensa, jos hän ei saa riittävästi opetusta, ohjausta ja tukea oikea-aikaisesti? Miten hän pääsee kiinni työelämään riittävillä työelämätaidoilla, jos harjoittelupaikkoja ei löydy, valmistuminen venyy sen vuoksi ja työelämätaidot ovat heikot? Tai entäs perustaidot? Vaikka perusopetuksen oppimisen tukeen on näennäisesti panostettu, samalla on leikattu kuntien valtionosuuksista, jotka vaikuttavat suoraan koulutuksen järjestämiseen. On totta, että perustaitoja on vahvistettava, mutta viikkotuntimäärän lisäyskin on jäänyt säästöjen vuoksi kunnissa tekemättä, jos tunteja on ollut tarjolla jo yli minimin. Myös oppimisen tuen uudistus on jättänyt osan lapsista tuen ulkopuolelle, kun hallintopäätöksiä ei ole tehty eikä ohjaus pienryhmiin toteudu. Toimimattoman inkluusion ajatus elää siis edelleen aivan liian tiukassa päätöksenteon eri vaiheissa. Puhemies! Myös nuorten ja opiskelijoiden toimeentulolla on merkitystä, ei pelkästään toimeentulon näkökulmasta vaan myös psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin osalta. Jos nuoren arki rakentuu jatkuvan taloudellisen epävarmuuden varaan ja opiskelu velkaannuttaa nykyiseen malliin, tulevaisuuden suunnittelu vaikeutuu väistämättä. On myös huomionarvoista, että joka kahdeksas ulosottovelallinen on alle 29-vuotias. Ulosotossa oli vuonna 25 noin 32 000 nuorta, joista 60 prosenttia oli miehiä. On perusteltua kysyä, miten opintorahan indeksijäädytykset ja asumistuen heikennykset sopivat yhteen selonteon tavoitteiden kanssa. Toimeentulo on yksi arjen turvallisuuden peruspilareista. Arvoisa puhemies! Vakava kysymys on myös nuorten työllisyys. Selonteossa nuoret kuvaavat ristiriitaa, jonka moni tunnistaa. Ensimmäiseen työpaikkaan vaaditaan usein työkokemusta, mutta työkokemusta ei saa, ellei joku ensin palkkaa. Kyse ei ole nuorten asenneongelmasta vaan työmarkkinoiden rakenteesta. Hallituksen työllistymissetelit ja nuorisotyöttömyyspilotit ovat tarpeellisia mutta eivät yksin riitä ratkaisemaan näin isoa ongelmaa. Yritysten riskiä palkata voisi madaltaa, jotta saisimme lisää ensimmäisiä työpaikkoja. Oppisopimusten osalta koulutuksen ja työelämän yhteistyötä pitää vahvistaa ja käytäntöjä sujuvoittaa. Selonteko muistuttaa myös siitä, että tulevaisuususko rakentuu yhteisöissä. Yksinäisyys, mielenterveyden ongelmat ja kokemus ulkopuolisuudesta kaventavat nuoren mahdollisuuksia, ja siksi tarvitsemme helposti saavutettavia mielenterveyspalveluja mutta myös nuorten asioista kiinnostuneita turvallisia aikuisia, nuorisotyötä ja harrastusmahdollisuuksia. Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteko katsoo vuosikymmenten päähän, mutta nuori elää elämäänsä tänään. Hän tarvitsee tänään opetusta, toimeentuloa, mahdollisuuden päästä työelämään ja juuri nyt sen kokemuksen siitä, että hän kuuluu osaksi tätä yhteiskuntaa. Tulevaisuususko ei rakennu vain puhumalla toivosta vaan teoista, jotka antavat syyn uskoa. Se rakentuu konkreettisilla päätöksillä, jotka luovat mahdollisuuksia nähdä hyvää myös huomisessa, päätöksillä, jotka korjaavat rakenteita ja avaavat ovia nuorille. Sen näköinen on tulevaisuutemme kuin on panostuksemme lapsiin ja nuoriin.