Arvoisa puhemies! Haluan aloittaa antamalla hallitukselle tunnustusta. On positiivista, että tulevaisuusselonteossa on nostettu keskiöön nuoret tulevaisuuden tekijöinä. Suomen tulevaisuus riippuu ratkaisevasti siitä, millaiset mahdollisuudet tämän päivän lapsilla ja nuorilla on rakentaa omaa elämäänsä, kouluttautua, päästä kiinni työelämään, perustaa perhe, voida hyvin ja luottaa siihen, että huominen on tätä päivää parempi. Erityisen arvokasta on, että valmistelussa on kuultu nuoria itseään, myös sellaisia nuoria, joiden ääni muuten helposti jää päätöksenteossa ulottumattomiin. Nuorten tulevaisuususko rakentuu arjen turvallisuudesta: yhteisöihin kuulumisesta, sujuvista koulutus- ja työelämäpoluista sekä kokemuksesta, että nuorta kuullaan ja hänen mielipiteillään on vaikutusta. Näitä näkemyksiä on helppo tukea. Arvoisa puhemies! Nyt, kun puhumme nuorista ja tulevaisuudesta, on tarkasteltava, kohtaavatko puheet ja teot. Tilanteessa, jossa nuoriin olisi pitänyt panostaa, hallitus on keskittynyt leikkaamaan nuorten arjesta ja tulevaisuudesta. 18-vuotias nuori kertoo: ”Häpeän köyhyyttäni, koska kaikki koulukaverit ovat hyvätuloisista perheistä. Katson somesta, kuinka muut käyvät leffassa, kahviloissa ja muissa hauskoissa jutuissa. Itselläni tähän ei ole varaa, joka luo ulkopuolisuuden tunnetta.” Vuoden 2025 nuorisobarometrissa omaan tulevaisuuteensa optimistisesti suhtautuvien 15—29-vuotiaiden osuus oli pudonnut neljässä vuodessa lähes 20 prosenttia. Nuorten huolissa korostuvat työelämä, toimeentulo, turvallisuus, koulutus ja ilmastonmuutos. Nämä eivät ole abstrakteja asioita. Ne ovat juuri niitä asioita, joihin hallituksen päätökset vaikuttavat. Ensimmäinen ristiriita koskee koulutusta. Nuorille tulee taata yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen. Selonteossa ehdotetaan ammatillisen koulutuksen lähiopetuksen ja pedagogisen tuen vahvistamista. Samaan aikaan hallitus on leikannut ammatillisen koulutuksen rahoitusta 120 miljoonaa euroa. Se on johtanut aloituspaikkojen leikkauksiin, lähiopetuksen karsimiseen, koulutuksen laadun heikkenemiseen ja opettajien irtisanomisiin. Ristiriita selonteon ja reaalielämän välillä onkin räikeä. Koulutus ei ole vain tutkintotodistus. Se on mahdollisuus löytää oma paikka yhteiskunnassa, ammatti ja ensimmäinen askel itsenäiseen elämään. Toinen ristiriita liittyy opiskelijoiden toimeentuloon. Nuorten tulevaisuustoiveiden ytimessä on toimeentulo. Hallitus on jäädyttänyt opintorahan indeksikorotukset ja siirtänyt opiskelijat yleisestä asumistuesta opintotuen asumislisän piiriin. Samalla opintolainan valtiontakauksen määrää korotettiin 650 eurosta 850 euroon kuukaudessa. Toimeentulon leikkauksia paikataan kasvattamalla opiskelijoiden riippuvuutta lainasta. Meidän pitäisi mahdollistaa nuorelle opiskelu, ei tehdä hänen tulevaisuudestaan entistä velkavetoisempaa Kolmas ristiriita koskee työelämää. Nuorten työllistyminen on keskeinen osallisuuden tekijä. Nuorisotyöttömyyden kasvaessa nuoret itse nostavat esiin vaikeuden päästä ensimmäiseen työpaikkaansa: kokemusta pitäisi olla, mutta kokemusta ei voi saada, ellei joku ensin anna sitä ensimmäistä mahdollisuutta. Jos työtä ei löydy ja jäät työttömäksi, työttömyysturvaasi heikennetään. Samanaikaisesti lapsikorotukset on poistettu ja aktivointipalveluja karsittu. Neljäs ristiriita liittyy sosiaaliseen turvallisuuteen. Sosiaaliturvaan kohdistuvat heikennykset ja toimeentulotuen sanktiot kasaantuvat erityisesti nuorille. SDP on vastustanut asumistuen ja työttömyysturvan heikennyksiä sekä toimeentulotuen kiristyksiä. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Myös lastensuojelun jälkihuollon yläikärajan laskeminen 25 vuodesta 23 vuoteen on kohdistunut kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin nuoriin. Arvoisa puhemies! Nuoriin kohdistuvia vaikutuksia ei tunnisteta päätöksenteossa riittävän systemaattisesti. Sukupolvivaikutusten arviointi on otettava käyttöön keskeisissä uudistuksissa, mutta meidän on mentävä vielä pidemmälle. Tarvitsemme järjestelmällisen nuorisovaikutusten arvioinnin aina kun päätetään nuoria koskevista asioista. Lopuksi: Nuoret eivät halua pelkkää huolipuhetta. He haluavat nähdä, että ongelmiin etsitään ratkaisuja, että tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa. Siinä on meille päättäjille hyvin yksinkertainen mittari. Nuorten tulevaisuudenuskoa ei rakenneta puheilla tulevaisuudesta. Se rakennetaan tämän päivän päätöksillä.