Arvoisa herra puhemies! Siihen aikaan, kun iso osa näitten ryhmäpuheenvuorojen käyttäjistä on mennyt korkeakouluun, ei ole ollut esimerkiksi ensikertalaiskiintiötä. Siihen aikaan eivät ole myöskään nuoret esimerkiksi samalla tavalla velkaantuneet opiskellessa kuin tänä päivänä. Me ollaan ajettu meidän nuoret semmoiseen tilanteeseen, jossa heidät laitetaan semmoiseen suoritusputkeen, että yhdeksännellä luokalla stressaat, pääsetkö siihen lukioon tai amikseen, mihin haluat, riittävätkö arvosanat. Sitten käyt sen lukion. No, sitten siellä mietitään, onko riittävästi älliä, että pääsee siihen korkeakouluun, mihin haluaa. No, sitten haetaan siihen korkeakouluun, ja sitten lasketaan, kannattaako se paikka ottaa vastaan, ettei mene se ensikertalaisuuskiintiö. Sitten tehdään viidessä vuodessa putkimaisteri, jolla on samanlaiset paperit kuin kaikilla muillakin, jotka samaan aikaan aloittivat, koska koulu pitää saada viidessä vuodessa läpi, että pääsee sitten työelämään ja saa opintolainat osaksi anteeksi. Sitten me ihmetellään, miksi meillä on töissä väsyneitä nuoria. No, kyllä tuommoisen putken jälkeen kuka vain 23—24-vuotias ihminen on väsynyt. Mielestäni tässä on hyvin paljon semmoisia ihan rakenteellisia ongelmia, mihin meidän pitäisi pystyä puuttumaan, siis ihan vaikka se ensikertalaisuuskiintiö tai se lainataakka, mikä siellä opiskellessa tulee, puhumattakaan siitä, mitä tukea meidän perheet tällä hetkellä saavat. Minä toivon, että tämän salin puheet myös konkretisoituvat [Puhemies koputtaa] päätöksiksi. [Vasemmalta: Hyvä puheenvuoro!]