Arvoisa rouva puhemies! Äärimmäisen hyviä puheenvuoroja on käytetty tässä asiassa, joka jälleen kerran selventää ja tiukentaa niitä sääntöjä, joita maahanmuuttajien osalta Suomessa sovelletaan. Tässä viime päivinä varsin moni puolue on tullut tiukemmilla linjoilla mukaan maahanmuuttokeskusteluun, mutta nyt kun sitä keskustelua käydään, niin kovinpa on hiljaista täällä salin puolella: pelkästään perussuomalaisia pois lukien yksi SDP:n edustaja, joka äsken tuli saliin. Eivätpä nämä edelleenkään näytä juurikaan muita kiinnostavan kuin meitä, valitettavasti. Se, mikä tässä esityksessä on keskeistä, on juuri se, mistä on puhuttukin täällä, eli se, mihin Marinin—Saarikon hallituksen muutos vuonna 22 johti. Jos ajattelee vaikka vuotta 2020, niin Suomeen tuli opiskelijoita ja heidän perheenjäseniään vähän yli 10 000. Viime vuonna, siis vuonna 25, opiskelijoita ja heidän perheenjäseniään tuli 32 000, siis vuodessa 32 000, mikä on johtanut siihen, että tämä on tällä hetkellä kaikkein suosituin väylä tulla Suomeen ja itse asiassa taitaa olla jopa suosituimpia väyliä tulla koko EU-alueelle ja jopa helpoimpia väyliä saada pitkä lupa suoraan yhdellä kerralla koko EU-alueelle ja koko perheelle. Se, mikä tässä ilmiössä on myöskin huomioonpantavaa, on se, että nämä lähtömaat, joista Suomen tullaan opiskelemaan, ovat pääosin matalan palkkatason ja tulotason maita, Sri Lankaa, Bangladeshia, Nepalia, Intiaa, Thaimaata. Sekin olisi ehkä hyödyllistä selvittää, miksi tällainen muutos juuri tämän vuoden 22 muutoksen jälkeen on tapahtunut, että ne lähtömaat ovat erilaisia kuin aikaisemmin. Tätä jälkitarkastelua, mitä tehdään, tosiaan tihennetään merkittävästi, ja siellä valiokunnan saaman selvityksen ja asiantuntijalausuntojen mukaan tarkastellaan myöskin perheenjäsenien toimeentuloa samalla kertaa, koska sehän on aina perhekohtaista. Se ei ole henkilökohtaista, vaan se on perhekohtaista. Jos sieltä löytyy sitten osumia, niin selvitellään, onko edellytyksiä enää Suomeen jäädä. Johtuen tästä vuoden 22 muutoksesta meille on luotu tosiaan tänne uusi köyhälistö, joka näkyy monessa leipäjonossa. Haluan tosiaan korostaa sitä, että se ei ole näiden opiskelijoiden vika. Heidät on monesti virheellisin tiedoin Suomeen saatettu ja välitetty sillä ajatuksella, että Suomesta on helppo saada töitä ilman kielitaitoa ja sillä tulee toimeen. Mutta valitettavasti se ei pidä paikkaansa eikä ole totta. Ja se, mikä tässä on myöskin huomioonpantavaa, on se, jos puhutaan 32 000 ihmisestä, jotka täällä neljä vuotta ovat yhteiskunnassa, että vaikka heillä näennäisesti olisi oma toimeentulo, siitä huolimatta yhteiskunnallisia kustannuksia tulee terveydenhuollosta ja monesta muusta seikasta. Opiskelun jälkeen heistä vähän reilu puolet jää Suomeen. Muut jatkavat matkaa Eurooppaan, kun ovat kerran EU-alueelle päässeet.