Kunnioitettu puhemies! Kommentoin joitain keskustelun aikana esitettyjä huomioita siitä huolimatta, että ne oli kohdistettu enemmänkin hallituksen suuntaan kuin itse valtiovarainvaliokunnan mietinnön suuntaan. Edustaja Lyly tässä keskustelun aikana kaipaili mieluummin korotettuja poistoja, jos oikein ymmärsin. Tämähän on se perisynti suomalaisessa veropolitiikassa, että poliitikot mielellään haluaisivat lähteä ohjaamaan investointeja milloin minkäkin ideologian nimissä sen sijaan, että tavoitellaan tilannetta, jossa verotus on tasaista ja alhaista. Korotetut poistot eivät Suomen omien kokemusten mukaan ole mainittavasti lisänneet investointeja. Se kuultiin jo tässä yhteisöveron alennuksen käsittelyvaiheessa, ja yritykset ovat kokeneet, että se on hallinnollisesti kohtalaisen paljon suurempi taakka kuin itse yhteisöveron taso. Sillä on todellakin se vaikutus, että se kohtelee eriarvoisesti toimialoja, ja sillä voi olla mahdollisesti myös resursseja epäoptimaalisesti ohjaava vaikutus. Yhteisöveron alentaminen, ymmärrän kyllä, on teknisesti tylsä asia, kun poliitikot eivät pääse valikoimaan markkinoilta voittajia ja häviäjiä. Kun tälläkin kaudella täällä on esitelty näitä energiaintensiivisen teollisuuden yhteisöveron palautusmalleja tai sitten nyt demareitten toimesta väläytellään korotettuja poistoja, niin nämä kaikki kertovat siitä samasta ilmiöstä, että mieluummin poliitikot haluaisivat sanoa, että sinun yrityksesi on pienemmän verotuksen arvoinen kuin sinun yrityksesi. Se on tietysti poliitikoille paljon mukavampaa, mutta järjestelmän tasolla olisi aina parempi, että verotus olisi kaikille neutraalia ja ennustettavaa. No, sitten tässä myös edustaja Mehtälä arvosteli tätä esitystä puheenvuorossaan. Siinä oli vaikea enää nähdä eroja esimerkiksi vasemmistoliiton esittämiin arvosteluihin yhteisöverokannan tasosta, siitä huolimatta, että joskus oli vielä se aika, kun keskusta tässäkin talossa esitteli avoir fiscalin kaltaisia uudistuksia, jotka nostivat Suomen lamasta. Hauras Suomi-neito pääsi takaisin jaloilleen, ja se oli silloisen keskustan ansiota. Nyt keskustassa on aika toinen ääni kellossa, vaikka ollaan vähintäänkin yhtä suurten vaikeuksien äärellä. — Kiitoksia, puhemies.