Arvoisa herra puhemies! Ensiksi muutama tekninen havainto tästä lisätalousarviosta ja sitten kaksi tämmöistä asiakokonaisuutta. Tämä lisätalousarvio, jossa on printtiversiona 79 sivua, koostuu, niin kuin nämä eduskunnan taloussäännöt määräävät, lukuisista, lukuisista momenttitason muutoksista. Pienin, jonka täältä löysin, oli 50 000 euroa. Valtiovarainvaliokunnassa, jossa olen jäsenenä, kysyin kerran tätä menettelytapaa talousarviopäälliköltä. Tiesinkin toki, että käytäntö on tällainen, että jokaiseen momenttiin, minkä me olemme täällä vahvistaneet, kun tehdään muutosta, niin me emme voi liikkua oikeastaan luku- tai pääluokkatasolla tässä, vaan sitten tehdään niitä muutoksia tähän momenttitasolle. Jos nyt kokonaisuutena arvioidaan, niin tässähän on noin nettomääräisesti miljardin euron kokonaisuus, joka näkyy tietenkin siellä tulopuolella verotuloarvion kasvuna tuolla mainitulla summalla. Tuossa keskustelussa, jonka muutama tunti sitten kävimme, kiinnitti minun huomiotani se, että kokoomuksen taholta taisi edustaja Heinonen käyttää puheenvuoron, eikä se ollut ihan ensimmäinen kerta, kun hän antoi ymmärtää, että me tuolla oppositiossa ja varsinkin sosiaalidemokraatit jollakin tavalla iloitsisimme tai hekumoisimme tällä korkealla työttömyydellä, mikä meidän maassamme vallitsee ja joka ei nyt todellakaan näytä olevan tässä hellittämässä. Tähän tietenkin vastaan, että ei todellakaan näin ole. Ajatelkaamme nyt tietysti itse näitä työttömänä olevia henkilöitä, heidän elämäntilannettaan pienentyneiden työttömyyskorvauksien varassa ja koko sitä näköalaa, mikä heillä on, koska monilla tämä on jatkunut jo vuosienkin ajan — niin kuin tässä on käynyt ilmi, pitkäaikaistyöttömyys on Suomessa ennätyksellisen korkealla tasolla — tai vaikkapa yhtä lailla työssä olevia, joilla asuntovelkojen korot ovat nousseet, kun korkotaso yleisesti on noussut, niin kyllä Suomessa tällä hetkellä ihmiset ovat taloudellisesti hyvin tiukoilla, ja tietenkin on vastuullista nostaa näitä ongelmia esille ja hakea sitten niihin rakentavia ratkaisuja. Se, mikä erityisesti tässä työttömyydessä ja sen suuressa määrässä nyt huolestuttaa, on se, että itsestäni näyttää, ja tukeudun tässä eräisiin asiantuntijoihin, siltä, että tämä on muuttumassa sillä tavalla rakenteelliseksi, että vaikka me saisimme aikaiseksi, niin kuin viimeisten lukujen valossa näyttää olevan tapahtumassa, taloudellista kasvua siellä bkt:n puolella, niin se ei sulatakaan tätä työttömyyttä. Nyt voidaan esittää se vakava kysymys, onko hallitus arvioinut ne toimenpiteet, joihin se itse uskoo ja joihin useimpiin me oppositiossa emme ole uskoneet, joissa luotettiin voimakkaasti markkinoihin ja siellä tapahtuvaan vaikutukseen, joka sitten niin sanotusti näkyisi paranevana työllisyytenä. Ehkä tämä ei nyt sitten menekään sillä tavalla. Viittasin jo tähän suureen pitkäaikaistyöttömien tilanteeseen, koulutetun väestön työttömyyteen, nuorten työttömyyteen. Itseäni on todella alkanut huolestuttaa se, että vaikka meillä nyt olisi talouskasvua vaikka tästä muutama vuosi eteenpäin, vaikkapa kahden prosentin luokkaa vuodessa, mikä olisi erinomaista Suomelle, niin jospa tämä ei alakaan sulaa tai sitten sulaa vain kovin vähän ja jää edelleen sinne 250 000—300 000 työttömän tasolle. Kyllähän me oikeasti tarvitsisimme nyt sellaista voimakasta työllisyysohjelmatyyppistä toimenpidettä, emme vain niitä pistemäisiä erillisratkaisuja, joista monet ovat varmasti hyvää tarkoittavia, mutta tämä on nyt suurempi ongelma kuin mitä sellaisilla pystytään ratkomaan. Hallituksen taholtahan on usein tuotu esille, että sellaiset työllistämistoimenpiteet, joihin tässä äsken viittasin itse, ovat niin sanottua tempputyöllistämistä. Olen itse elänyt sen ajan ihan vastuullisessa tehtävässä olevana aikuisena, kun 90-luvun lama iski Suomeen. Varsinkin tuolla teollisuuspaikkakunnilla, joissa olin silloin töissä, työttömyys kohosi 30 prosentin tasolle, ja olihan se aivan järkyttävä tilanne ihan yhteisöjen kannalta. Mutta se, mitä silloin oli käytössä, oli kuitenkin esimerkiksi kuntien velvoitetyöllistämismalli, joka tarkoitti sitä, että 500 ansiosidonnaisen päivärahapäivän jälkeen kunnan oli velvollisuus järjestää kuudeksi kuukaudeksi töitä, ja sitten pääsi taas mahdollisesti sille ansiosidonnaiselle, kunnes se kokonaisuus alkoi sitten helpottaa, niin kuin se sitten lopulta helpotti. Suomi saattoi kokea peräti 17 vuoden ajan niitä kasvun vuosia, ja sen jälkeen onkin sitten ollut 17 vuotta vähän hiljaisempaa aikaa. Eli kyllä kysyn tällaisen vaikuttavan ja voimakkaan työllisyysohjelman perään. Vielä ihan lyhyesti tästä itse lisätalousarvioesityksestä sen verran, että kun tätä valtiovarainvaliokunnassa käsiteltiin, niin meillä oli käytössä hyviä graafeja, jotka osoittavat sen, että todellakin tässä nyt vuosina 24, 25 ja 26 — ja sama tulee olemaan ensi vuonna, 27 — meillä on tämä 12—13 miljardin tasapaino-ongelma meidän valtiontaloudessa, jota sitten ollaan lisävelalla paikattu. Tämähän ei ole alkanut tästä sulamaan, ja totesinkin siinä debattikeskustelussa, että tällaisessa tilanteessa ei oikeastaan niitä veroaleja olisi pitänyt tehdä. Toisaalta sitten myös voidaan sanoa, että tietyt menolisäykset ovat olleet pakollisia, viittasin puolustusmenoihin, korkomenoihin ja sotepalveluiden menoihin, mutta ei olisi pitänyt tehdä näitä veroalennuksia, jotka ovat olleet pääasiassa yhteisöjä ja sitten suurituloisia hyödyttäviä. — Kiitoksia.