Kohtuullisesti paikalla. Arvoisa puhemies! Edustaja Hemmilä puhui näistä raitiotiehankkeista tuossa äsken. On pakko korjata, että Tampereella raitiotiehankkeet ovat olleet menestys: 21 miljoonaa matkustajaa vuodessa kertoo osaltaan siitä. Nyt me ollaan raitiotietä laajentamassa yli kuntarajojen Pirkkalaan. Jos Turku ei tarvitse MAL-rahoitusta, niin ne kohteet kyllä löytyvät sitten muualta Suomesta, mutta itse näkisin, että Turkukin raitiotien tarvitsee, ja se MAL-rahoitus on siinä suhteessa tarpeellinen. Se on joukkoliikenneratkaisu, se on ilmastoteko, mutta ennen kaikkea se on kaupungin kehityshanke, kun raitiotietä rakennetaan, ja se jää aika usein tästä taka-alalle. Arvoisa puhemies! Ajattelin puhua tästä nykyisestä taloustilanteesta ja erityisesti työttömyydestä. Täällä on iloittu päivän mittaan siitä, että ansiopääomatuloverot ovat nousseet, mutta kokonaan unohdetaan sanoa, että silloin kun budjettia tehtiin, laskettiin, että 26,48 miljardia euroa piti olla ansio- ja pääomatuloverojen taso tänä vuonna. No, sitä laskettiin heti ensimmäisessä lisätalousarviossa 629 miljoonaa, ja nyt sitä palautettiin 316 miljoonaa, eli ollaan yli 300 miljoonaa alle sen, mitä budjetissa alun perin todettiin. Eli ei tämä käänne ole vielä kauhean iso, kun ei ole päästy siihenkään tavoitteeseen, mikä oli alkuperäinen budjetin luku. Arvoisa puhemies! Työttömyys on edelleen se meidän vitsaus. Voi sanoa, että kärsimme työttömyyskriisistä Suomessa, ja tarvittaisiin aktiivisia toimenpiteitä, joilla työttömyyttä käännetään toiseen suuntaan. Tarvitsemme luottamusta kotimarkkinoille. Puolet meidän bruttokansantuotteesta tulee kotimarkkinoilla, ja kun kuluttajat eivät käytännössä kuluta eivätkä käytä palveluja, niin se näkyy myöskin työllisyydessä. Asuntoja ei rakenneta. Asuntoja syntyy noin puolet siitä, mitä keskiarvo Suomessa on ollut, nyt noin 18 000 vuodessa. Aloituksia on todella vähän, ja näkymä ei ole silläkään alueella kovin suuri. Ihmiset eivät luota tulevaan eivätkä tee niitä ratkaisuja. Kasvua näkyy teollisuudessa ja vietinteollisuudessa, ja hyvä niin, mutta se ei ole vielä näkynyt työllisyyden kohentumisena. Meillä on ollut pientä kasvua vuosina 2008—2009 ja 2004—2005, ja nyt tälle vuodelle ennustetaan tätä yli prosentin, puolentoista kasvua, mutta koko ajan työttömyys on kasvanut, koko hallituskauden ajan. Vaikka pientä kasvua on ollut, niin meillä on ollut joka kuukausi verrattuna vuoden takaiseen vastaavaan kuukauteen yleensä aina semmoinen 15 000—20 000 korkeampi työttömyys kuin aikaisempana vuotena vastaavana aikana. Alkuperäisistä työttömyysluvuista ollaan noustu sieltä 260 000:sta tuonne 330 000:een — 324 900 oli syyskuun työttömien määrä, 16 000 enemmän kuin vuosi sitten. Tämä on meidän isoin ongelmamme. Toinen, joka liittyy työttömyyden rakenteeseen, on se, että pitkäaikaistyöttömyys kasvaa koko ajan. Niitäkin oli 11 600 enemmän kuin vuosi aiemmin, ja niitten määrä on todella korkea. Ollaan 143 000:ssa pitkäaikaistyöttömien eli yli vuoden työttömänä olleiden määrässä. Tämä on se asia. Jos nyt mietitään sitä tilannetta, miksi työllisyys ei parane: Työllisyysaste on 2,5 prosenttia alempana kuin hallituksen aloittaessa, eli ei ole päästy siihen 100 000 uuteen työpaikkaan, mistä on puhuttu. Ollaan paljon alapuolella sen eli 150 000 tavoitteesta karkeasti ottaen. Nyt voi kysyä, onko suomalaisessa työelämässä ja yleensä työelämässä muuttunut jokin perustavanlaatuisesti. Tekoälyn ryhdittämä työelämä tarvitsee toisenlaista osaamista. Mistä löytyy se työllisyyden parantuminen näille 324 000 työttömälle tällä hetkellä? Miten heidän osaamistaan pitäisi vahvistaa, niin että he voisivat palata työelämään? Nämä ovat niitä isoja kysymyksiä, kun mietitään sitä, että Suomen talous saadaan kääntymään. Täytyy sanoa, että kun aina on mainostettu, että 100 000 uutta työllistä on kaksi miljardia euroa julkisessa taloudessa, niin voisi sanoa, että nyt jos nämä kaikki saataisiin työllistymään — mikä nyt ei ole todennäköistä, mutta jos saataisiin edes puolet työllistettyä — niin me puhuttaisiin kolmen neljän miljardin luokasta jo välittömästi Suomen julkiseen talouteen ja oltaisiin aika pitkällä siinä suhteessa. Meidän pitää koko ajan miettiä ja tehdä töitä, aktiivista työllisyyspolitiikkaa, ja meidän pitää miettiä, kuinka me osaaminen päivitetään niin, että sillä pärjätään tulevassa työelämässä. Tämä koskee myös työelämässä tänä päivänä olevia. Sielläkin pitää osaaminen päivittää. — Kiitos.