Arvoisa rouva puhemies! Oma puheenvuoroni on pikkasen erihenkinen kuin täällä käytetyt puheenvuorot ehkä edustaja Heinosen puheenvuoroa lukuun ottamatta. Kyllä itse koen, että meillä aika ahtaasti tulkitaan oikeutta antaa asetuksia, ja muistelisin, että perustuslakivaliokunnan silloinen puheenjohtaja Johannes Koskinen jo joskus ehkä kymmenisen vuotta sitten toi esiin sen, että meillä aika ahtaasti tulkitaan mahdollisuutta antaa asetuksia. En luonnollisestikaan halua nakertaa eduskunnan lainsäädäntövaltaa, mutta joskus tulee mieleen, kun joku lakiesitys on täällä, että onko todellakin tästäkin asiasta pakko säätää lailla vai eikö tätä voisi korjata kevyemmällä menettelyllä, esimerkiksi asetuksen antamisella. Tämä tuli mieleeni tässä salissa noin ehkä viikko sitten, kun täällä oli esillä laki, jolla säädeltiin sitä, että kun Kansaneläkelaitos antaa toimeentulotukipäätöksen, niin Kelassa oli ilmennyt halua jättää sen päätöksen yhteydessä pois päätöksentekijöiden nimet, koska nämä päätöksentekijät, siis Kelan virkailijat, joutuvat erilaisen, joskus hyvinkin aggressiivisen häirinnän ja ahdistelun kohteiksi päätöksen johdosta. Lehtitietojen mukaan valtioneuvoston piirissä ajateltiin, että eikös tämä asia, ettei sinne niitä nimiä tarvitse laittaa, olisi ratkaistavissa valtioneuvoston antamalla asetuksella. Edelleen lehtitietojen mukaan oikeuskansleri totesi, että tämä on semmoinen asia, että ei tästä voi asetuksella säätää, kyllä tämä pitää lailla säätää. Niinpä tällä hetkellä meillä on talossa laki, jolla säädetään, ettei tarvitse toimeentulotukipäätöksen tehneiden virkailijoiden nimiä laittaa sinne, jotta eivät erilaiset aggressiiviset, tyytymättömät ihmiset voisi häiritä ja ahdistella heitä. Tämä herättää kysymyksen, oliko tämä todellakin asia, joka vaati eduskunnan säätämän lain. Eikö asetus todellakaan olisi ollut riittävä? Oikeuskanslerin tulkinta on tietysti oikeudellinen tulkinta, enkä sitä kyseenalaista, mutta kyseenalaistan tätä hyvin tiukkaa tulkintaa siitä, minkälaisista asioista voidaan asetuksella säätää. Itse jopa ajattelen, että eikö tuo olisi asia, josta Kela olisi voinut itse sisäisillä ohjeillaan päättää. No, joka tapauksessa lakiesityshän tuli eduskuntaan. Eihän me oltaisi nykyisessä, mielestäni aika epätarkoituksenmukaisessa tilanteessa, ellei sitten tätä olisi lähetetty tietysti perustuslakivaliokuntaan lausunnolle — ilmeisesti sen takia, onko tämmöinen lakiesitys edes perustuslain mukaista. Tästä pääsisin mieliaiheeseeni eli ylikireisiin perustuslakitulkintoihin, mutta kun aika on loppumassa ja edustaja Heinonen tässä vieressä kovasti odottaa omaa puheenvuoroaan, niin pitää lopettaa.