Arvoisa rouva puhemies! Tässä on käyty mielenkiintoista keskustelua toisaalta legalismin ja toisaalta ehkä vähän enemmän tällaisen yleisen järjen käytön välillä siinä, miten oikeudellisia oloja maassa järjestetään. Toki tämä on varmasti aina sellaista tasapainon hakemista. Vanha tuomarin ohjehan on, että jos se ei ole oikeus ja kohtuus, niin ei se voi olla silloin lakikaan. Tämä on varmasti sellainen hyvä ohje niin lain valmistelijoille, lain säätäjille kuin sitten niille lain tulkitsijoillekin, että kyllä lainsäädännön täytyy vastata sitä, mikä on myöskin yleinen oikeudentaju ja tällainen arkijärki. Itse puolustaisin kyllä tätä legalistista perinnettä, jonka varaan on voitu rakentaa itsenäinen ja menestyvä Suomi. On selvää, että lainsäädäntö ja ennen kaikkea liian tiukat tulkinnat laista eivät saa halvauttaa yhteiskuntaa, tehdä byrokratiasta liian raskasta eivätkä ennen kaikkea estää sitä terveen järjen käyttöä, mitä edustaja Heinonenkin peräänkuulutti, mutta näkisin kyllä mielelläni, että Suomea kehitetään tulevaisuudessakin sinänsä legalistisena yhteiskuntana. Varmasti on totta, että vuoden 2000 perustuslain osalta — vaikka nyt on jo neljännesvuosisata edetty — haetaan kyllä sitä tasapainoa, että mitä on toisaalta oltava siellä laissa hyvin tarkkarajaisesti. Itse uskon siihen, että lait pystytään kyllä säätämään niin, että pelisäännöt ovat selvät, jolloin sitten myös se terveen järjen käyttö sallitaan, ja mikä on toisaalta siis tämän lainsäädännön suhde sitten senkaltaiseen common law -tyyppiseen toimintaan, mitä vaikka näemme Yhdysvalloissa, jossa tuomioistuimet sitten määrittävät sen, mikä laki on maassa. Kyllä sen lainsäädäntövallan pitää olla eduskunnassa, näin se on.