Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Jatkan tätä liikuntateemaa, mitä tässä useampi edustaja on ansiokkaasti avannut. Kiitokset tietenkin tästä liikunnallisen aktiivisuuden lisäämisestä, kuten Liikkuva koulu mutta etenkin harrastamisen Suomen malli, minkä suuri ihailija olen ollut. Olen ilolla nähnyt sen, että Move-tulokset rupeavat paranemaan, ja itse asiassa varusmiehilläkin rupeavat tulokset hiljalleen paranemaan, ja siinä mielessä näyttää, että allonpohja on ohitettu. Olisi mielenkiintoista tietää, onko tämä harrastamisen Suomen malli, joka jonkun aikaa on jo ollut olemassa, tässä jopa osatekijänä. Hyvä joka tapauksessa, että tulokset paranevat. Mutta oikeastaan siihen, mihin edustaja Siponen viittasi, että mitä voitaisiin tehdä vielä enemmän, ja siihen, mihin ainakin Ollikainen viittasi, että tietyllä tavalla tämä vielä jakautuu, että osa on aktiivisempia ja osa ei. Eli pystytäänkö koululiikunnasta itsestään tekemään vielä jollakin lailla houkuttelevampaa? Kun me tiedetään vuosien varrelta, että jokaisella meillä on omat traumamme koululiikunnasta, niin voidaanko me jollakin lailla lisätä valinnaisuutta ikään kuin tavoitteellisen urheilun ja liikunnallisen elämäntavan välillä heti ala-asteella?