Arvoisa puhemies! En osaa olla eri mieltä tässä Sitran toimintakertomuksessa esiin nostettujen havaintojen ja huolien kanssa. On aiheellista kantaa huolta datatalouden reiluudesta ajassa, jossa data ja sen tuoma valta keskittyy muutamille tahoille. Ekologisen jälleenrakentamisen kiihdyttäminen taas on välttämätöntä, kun kilpajuoksua ilmastonmuutoksen ja luontokadon kanssa käydään. Myös demokratia ja siihen liittyvä osallisuus on relevantti keskustelunaihe, etenkin kun tavat osallistua ovat muutoksessa. Tarkastelua on käytävä sen pohjalta, keiden kaikkien ääni päätöksenteossa kuuluu ja millä painoilla, miten saamme lisää erilaisia ääniä keskusteluun. Oikotietä ei ole tarjolla tässäkään asiassa. Edellä mainittujen huolien ja haasteiden lisäksi kannan huolta hyvinvoinnistamme ja sen vaikutuksesta toimintakykyymme. Tämä ilmiö on huomioitu myös Sitran megatrendeissä, jotka tarjoavat aina pohdiskeltavaa siitä, mihin me päättäjät voimme vaikuttaa ja millä tavalla ja minkälaisella aikataululla. Se syy, miksi tämän puheenvuoron otin, on se, että megatrendien ohella kytee eräänlainen hyvinvointiin kohdistuva megapommi, johon me emme ole tämän salin yksimielisyydestä huolimatta löytäneet ratkaisua. Liikkumattomuuden trendi on jatkanut matkaansa väärään suuntaan jo vuosikymmeniä. Luvut ovat hyvin huolestuttavia ja haastavat tosissaan tulevaisuuden toimintakykyä ja hyvinvointia. Tämän negatiivisen trendin takana on koko yhteiskunnan muutos, jonka Sitrakin on hyvin huomioinut mutta jonka kyydistä liikunnallinen elämäntapa on tipahtanut. Liikunta on vähentynyt samaan aikaan, kun yhteiskunta on vauhdilla digitalisoitunut ja työelämä muuttunut teknologian kehittyessä. Tähän muutokseen vastaamisessa me emme ole valitettavasti onnistuneet. Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on koventunut ja tulee koventumaan tulevaisuudessa entisestään. Tähän tosiasiaan meidän on nyt pystyttävä vastaamaan. Se, että liikkumista mittaavien tutkimusten tulokset ovat entistä huolestuttavimpia, kielii siitä, että me emme ole ottaneet tätä trendiä tarpeeksi tosissamme. Ehkä tässä voimme hyödyntää Sitran tuottamaa tietoa. Koska liikkumattomuudessa on kyse ennen kaikkea hyvinvoinnista ja sen vähenemisestä, niin sen on oltava keskustelunaihe myös tässä salissa. Se, että kunnissa tehdään isoin osa liikuntaan liittyvistä päätöksistä, ei estä meitä tekemästä enempää täällä. Sitran toimintakertomuksessa kannetaan huolta myös hyvinvointivaltion rahoituspohjan kestävyydestä. Eräs tapa siitä huolehtimiseen on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, ongelmien ja haasteiden ennaltaehkäisy. Liikkumattomuuden aiheuttamissa kustannuksissa puhutaan miljardeista. Liikunnan lisääminen onkin yksi kustannustehokkaimmista tavoista vähentää valtion jatkuvaa taloudellista painetta. Arvoisa puhemies, toivon, että tämä seikka huomioidaan myös Säätytalolla, kun tulevaisuuden Suomen suuntaviivoja suunnitellaan. Liikkumattomuuden yhteys hyvinvointialueiden talouteen mutta myös työelämään ja opiskeluun on kiistämätön. Meillä kansanedustajilla on mahdollisuus vaikuttaa liikunnan valtakunnalliseen rahoitukseen, sen kasvattamiseen ja vaikuttavuuden arvioimiseen. Me voimme tukea liikennepolitiikan kautta aktiivisten kulkumuotojen kehittymistä. Liikunta pitääkin ymmärtää vahvemmin osana eri hallinnonaloja ja ihmisten arkea. Teimme me mitä tahansa, niin tulokset tulevat tässä asiassa hitaasti, joten kärsivällisyyttä tarvitaan. Sen vuoksi meidän on pidettävä tämä teema pinnalla tässä salissa ja tehtävä yhteistyötä sen korjaamiseksi yli vaalikausien. — Kiitos.