Arvoisa puhemies! Vastoin tapojani pidän asiallisen puheenvuoron. Työsuhteen päättämiseen riittää vastedes asiallinen syy. Se ei tarkoita työläisen epäasiallista ja asiatonta sortoa. Uskon Karl Marxin Pääomaan: kapitalismi riistää lisäarvon proletaarin selkänahasta, juu, mutta riisto ei onnistu ilman asiallista työvoimaa. Uskon myös Adam Smithin ”näkymättömään käteen”: oman etunsa tähden työnantaja usein pitää kiinni työn orjasta — pätee jopa kasvottomaan ylikansalliseen kvartaalitalouteen. Lainsäätäjä rajoittaa markkinavoimien mielivaltaa ja pomon päähänpistoja. Siksi ei tule potkulakia, pikemmin potkimattomuuslaki. Joskus yrittäjän on pakko hankkiutua eroon asiattomasta ja epäasiallisesta palkollisesta, jottei yritys kaadu kaikkine työpaikkoineen. Tämä on painava peruste kuunnella yrittäjiä. Yrittäjyys, eli palkkojen maksaminen omasta pussista muille, ei nimittäin ole kansalaisvelvollisuus vaan vapaaehtoinen, hyvä työ. Yrittäminen tarkoittaa vastuuta omasta ja toistenkin toimeentulosta. Yrittäminen on elämäntapa, joka nyt harvinaistuu huolestuttavasti. Poistakaamme toki pienyrittäjiltä asiaton pakotus. Arvoisa puhemies! Nykyisissä ympyröissäni en juuri näe ihmisiä, jotka käyvät rehellisissä töissä, ainakaan peilissä en näe. [Naurua] Kuitenkin otaksun, että eduskunnan ulkopuolella työn raskaan raatajat älyävät asian. Asiattoman työsuhteen pitkitys on väärin, myös asiallisten työkavereiden kannalta. Luultavasti asiattomia känsäkouria ei käytännössä olekaan. Uusasiallisuutta kaipaa etupäässä julkisen sektorin ylin yläluokka. Korkeimpia ja kovapalkkaisimpia virkahenkilöitä on melkein mahdotonta harventaa. Byrokratia paisuu asiattomuuksiin, olipa virastolla asiahommaa tai ei. Hallinnon lokeroissa lienee liian ehdoton irtisanomissuoja verrattuna esimerkiksi siihen, että asiattoman ja epäasiallisen kansanedustajan voi rahvas potkaista pellolle ilman painavaa syytäkin viimeistään puolentoista vuoden päästä.