Arvoisa puhemies! Harkitsin työllisyyden taustoitusta 1860-luvun nälkävuosista, 1930-luvun lamasta, 50-luvun lapiolinjasta, 70-luvun hätätilahallituksesta tai 90-luvun työttömyysennätyksestä. Ääh. Välikyselijät varmaan välihuutaisivat, että historia ei nyt vaan ole tätä päivää. Selvä. [Välihuutoja keskustan ryhmästä — Tytti Tuppurainen: Siitä voi oppia!] Keskityn melkein eilispäivään. Kevät 2021, neljä vuotta sitten: Muistanette, mikä oli EU:n elvytyspaketti. Sillä valelimme maanosan rannattomia työmarkkinoita. Yhteisillä ei-kenenkään velkarahoilla elvytimme Välimeren kelmien korruptiota ja rötöksiä. Kunnioitan putkimiehen ammattia, mutta noin kielikuvana vessanpönttöön hulahti suomalaisilta nettona 4—5 miljardia euroa, korkoineen kai 12 miljardia. Koronatyöttömyyden sikahintaisen lumelääkkeen osti eduskunta. Tässä salissa yksinkertainen enemmistö ei olisi riittänyt läpimenoon, mutta löytyipähän kaksi kolmasosaa. Niin, mitkä puolueet ajoivat EU:n elvytyspakettia Suomen työllisyyden varjolla? Kysyisinkö taskujeni tyhjyyden syytä välikyselijöiltä? En kysy, koska olen kiltti poju. Vai kysyisinkö keskustalta, sosiaalidemokraateilta, vasemmistoliitolta, vihreiltä, RKP:ltä ja vähän kokoomukseltakin, miten meni omasta mielestä EU-kuppaus? En kysy, koska kupparit olivat rehtejä kansanparantajia, kun taas Bryssel harjoittaa verenimentää. Sen sijaan kysyn: miksi ihmeessä suurtyöttömyys ei hillitse himoa halpatyövoimaan? Tilastossa, joka välikysymyksen kirvoitti, on kymmeniätuhansia ulkolaisia ikään kuin työperäisinä työttöminä. A-studion jokaviikkoiset talousviisaat hokevat: työvoimapula tulee, työvoimapula tulee, työvoimapula tulee. Seinähullua seinään ajamista, sanon minä. Työvoiman vaihto on yhtä väärin kuin väestönvaihto. Arvoisa puhemies! Suomelta ei liikene penniäkään pahantekeväisyyteen ja maailman parantamiseen tai maanosan parantamiseen. Meillä on täysjärkisiä keinoja: Alas ylikansallinen byrokratia. Alas, alas, alas hillitön hallinnointi ja silmitön sääntely. Alas himoverotus ja yrittämisen esteet. Ylös, ylös työ, tyyliin suo, kuokka ja Jussi — alkaen turvesuosta, maanmainiosta luonnonvarasta.