Arvoisa rouva puhemies! Joulun kynnyksellä meillä on täällä jokavuotiseen tapaan käsittelyssä valtion talousarvio, ja vähän ehkä epätavanomaiseen tapaan ajattelin itse kuitenkin tuoda keskusteluun hieman hallituksen toimista riippumattomia mutta kuitenkin valtiontalouden kannalta oleellisia näkökulmia. Yksi asia, mihinkä minä itse en ole tyytyväinen hallituksen toimeenpanossa, koskee perintöveroa. Hallituksen esityksessä todetaan: ”Lisäksi verotuloja vähentävät perintö- ja lahjaveroon tehtävät muutokset: perintö- ja lahjaveron alarajoja nostetaan ja perintöveron viivästyskoron korkomarginaalia alennetaan. Verotuottoja laskevat myös jo vuoden 2024 alusta voimaan tulleet perintöveron viivästyskoron lasku ja maksuajan pidennys sekä lisäkauppahinnan verotuksen lykkääminen kaupan toteutumishetkeen.” Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallitus esittää perintö- ja lahjaverotuksen keventämistä, mikä on oikeansuuntainen päätös. Itse menisin kuitenkin vielä pidemmälle ja poistaisin perintöveron kokonaan. Ymmärrän toki, että se aluksi näyttäisi valtion vuosittaisessa budjettikirjassa suorastaan katastrofaaliselta. Uskon kuitenkin siihen, että nimenomaan pitemmällä aikavälillä tämä olisi valtiontaloudellekin erittäin kannattava ratkaisu. Kutsuin kevättalvella tänne erään pitkään yrittäjänä toimineen henkilön keskustelemaan juuri perintöverosta, ja hän oli sitä mieltä, että ei voida elää vain lyhyttä budjettiajattelua vaan pitäisi nähdä kokonaisvaikutus perintö- ja lahjaveron poiston suhteen. Suomen keskeinen ongelma on kyseisen yrittäjän mukaan se, että olemme pääomaköyhä valtio, ja sellaiseksi me jäämmekin, jos me emme tätä perintäveroa poista. Hän arvioi, että jos Suomesta poistettaisiin perintö- ja lahjavero, ulkomaille siirrettyjä varoja ja pääomia ja jopa henkilöitä palaisi maahamme takaisin. Hän nosti esiin perintöveron psykologisen vaikutuksen perheyrityksiin sekä sen, että kun perheyritys voisi ajoissa siirtää nuoremmille sitä yritystoimintaa, säilyisivät yritysten kasvuhalukkuus ja semmoinen kehittäminen jatkuvana. Hän kertoi esimerkin siitä, että hän on itse jo iällä ja että jos hän olisi pystynyt sen yritystoiminnan siirtämään lapsilleen, niin hän uskoo, että yritys olisi ollut kasvuhakuisempi ja sitä kautta se olisi tuonut myös tuloja tälle yhteiskunnalle. Sitten toisena ajattelin puhua pienistä muutoksista, mitä on tulossa. Perintöveron lisäksi ajattelin nostaa keskusteluun urheilija-apurahat tai pikemminkin niiden vähäisyyden. Sanomalehti Ilkka-Pohjalaisessa oli marraskuussa erään pitkän linjan urheiluvalmentajan haastattelu asiasta, ja siitä muutama huomio. Valtion tuki taiteelle ja kulttuurille on noin 545 miljoonaa euroa vuodessa. Urheilu saa kaikkiaan noin 155 miljoonaa, ja siinä on myös liikuntapaikkarakentaminen mukana. Taiteen edistämiskeskus jakaa vuodessa tukea 45 miljoonan edestä. Taiteilija-apurahalla työskentelee Taiteen edistämiskeskuksen mukaan tänä vuonna noin 600 henkilöä. Summa on noin 2 250 euroa kuukaudessa, ja sitä voi saada jopa 3—5 vuodeksi kerrallaan. Arvoisa puhemies! Jos sallitte, niin luen tämän loppuun. Tämä ei kauhean pitkä ole. Kiitos. — Urheilija-apurahoja jaettiin vuodelle 2025 talvilajeissa 101:lle ja kesälajeissa 162 urheilijalle. Kokoluokat ovat olleet 20 000, 10 000 ja 6 000 euroa vuodessa. Talvilajeissa 15 ja kesälajeissa 17 urheilijaa saa 20 000 euroa. Taiteilija-apurahaa saa pääsääntöisesti 27 000 euroa vuodessa, josta maksetaan eläkemaksut. Taiteilijaeläkkeitä tänä vuonna saa noin 1 100 henkilöä, kun täyttä urheilijaeläkettä voidaan vuosittain jakaa korkeintaan 16 henkilön eläkettä vastaava summa. Saajia on tällä hetkellä 28, joista vain kahdeksan saa täyttä eläkettä ja loput puolikasta. Urheilija-apurahoissa on ollut se ongelma, että ne katsotaan joka vuosi uudelleen eikä niiden jatkumisesta ole mitään taetta. Uusia urheilija-apurahoja voidaan myöntää nyt kahdeksi vuodeksi kerrallaan, mikä on erinomainen suuntaus. Taiteilija-apurahoja voi saada 3—5 vuodeksi kerrallaan, mutta urheilupuolella vastaava pitkäjänteisyys ei ole mahdollista. Edellä olevat luvut ovat suoraan Ilkka-Pohjalaisen jutusta. Haastateltu valmentaja ei halua asettaa urheilua ja kulttuuria vastakkain. Itse voin olla johtopäätöksessäni ehkä vähän suorempi: pidän taiteen ja kulttuurin sekä urheilun rahoituksellista epätasapainoa todella kummallisena yhteiskunnallisena valintana. Hyvä kunto, jota liikunta ja urheilu edistävät, on niin terveyden kuin maanpuolustuksen kannalta keskeinen tekijä. Arvoisa puhemies! Maamme huippu-urheilijat ansaitsevat enemmän arvostusta. Toivottavasti ministeriössä kiinnitetään tähän rahoituskuvioon tulevina vuosina enemmän huomiota, vaikka se järjestelmä muuttuu. Tulevaisuudessa tämän hetken tietojen mukaan voi saada vain kahta eri kokoista apurahaa, ja se vähentää nuorten urheilijoiden mahdollisuuksia saada minkäänlaista apurahaa. — Kiitos.