Arvoisa rouva puhemies! Suomalaisen oikeusvaltion vahvuus on siinä, että jokainen voi luottaa siihen, että laki on sama kaikille ja että rikoksen uhri saa oikeutta ja että rikoksentekijä joutuu vastuuseen rikoksestaan. Tämä luottamus on yhteiskuntamme kivijalka, mutta se ei ole suinkaan itsestäänselvyys. Tätä luottamusta ovat haastaneet vuosia kestänyt rahoitusvaje ja oikeusprosessien pitkät kestot. Käsittelyaikojen pitkittyminen paitsi kuormittaa asianosaisia myös heikentää todistelun luotettavuutta ja luottamusta oikeusjärjestelmäämme. Pitkät käsittelyajat ovat myös viesti oikeudenhoidon henkilöstöön kohdistuvasta kuormituksesta ja juttujen suuresta määrästä. Siksi hallituksen valinta panostaa oikeusvaltion vahvistamiseen myös taloudellisesti haastavina aikoina on ensiarvoisen tärkeä. Arvoisa puhemies! Hallinnonalan määrärahatasoa on kehyskaudella vahvistettu, ja ensi vuonna hallitus kohdistaa oikeudenhoitoon merkittävän määrärahalisäyksen, yhteensä 35 miljoonaa euroa. Vuosia kestäneet oikeusprosessimme ovat paitsi ihmisoikeusongelma myös talouskasvumme hidaste. Hallitus on kääntänyt tämän kehityksen, kun käsittelyajat ovat kaikissa oikeusasteissamme lyhentyneet. Tämä on oikeusvaltion vahvistamista käytännössä. Huolta kannan kuitenkin siitä, että hallinnonalalle kohdistuu tuottavuussäästöjä ja leikkauksia samanaikaisesti, kun ict- ja toimitilakustannukset kasvavat hyvinkin voimakkaasti. Lisäksi hallinnonalalle tulleisiin uusiin lainsäädäntöön perustuviin tehtäviin ei ole pääsääntöisesti kohdistettu lisäresursseja. Hyvänä esimerkkinä tästä on muun muassa laite-etsintöjä koskeva hallituksen esitys, jossa tuomioistuimille tulee käytännössä 10 000 uutta pakkokeinoasiaa, jotka pitäisi hoitaa samoilla resursseilla. On ongelmallista, ettei uusiin lainsäädäntöön perustuviin tehtäviin pääsääntöisesti kohdisteta lisäresurssia, sillä uudet tehtävät lisäävät asia- ja työmäärää ja oikeudenhoito, joka on jo ennestään kuormittunut, kuormittuu lisää ja käsittelyajat pitenevät. Tärkeää onkin, että lainsäädäntömuutosten taloudelliset vaikutukset huomioidaan oikeudenhoidon toimijoiden määrärahoissa asianmukaisesti. Saatujen selvitysten mukaan oikeudenhoidon toimintaympäristö on muuttunut oikeudenhoidon selonteon valmistelusta ja esimerkiksi syyttäjille käsiteltäviksi saapuvien asioiden määrä on kasvanut huomattavasti. Esimerkiksi syyttäjien rästi tällä hetkellä on noin 30 000 juttua. Tämä johtuu osin poliisin resurssien lisäyksistä ja rikostutkintaan tehdyistä kohdennuksista. Vastaavaa poliiseille tehtyä lisäystä ei ole kohdennettu samassa määrin muille rikosprosessitoimijoille, millä on kielteisiä vaikutuksia rikosprosessiketjun toimivuuteen ja joutuisuuteen. Myös tuomioistuinlaitoksessa vireillä olevien asioiden määrät ja keskimääräiset käsittelyajat ovat lakivaliokunnassa saamamme selvityksen mukaan edelleen hyvin korkealla tasolla, ja ruuhkautuminen on ollut pitkäkestoista, eikä näitä ruuhkia ole vielä saatu purettua näistä lisämäärärahoista huolimatta. Määrärahojen lasku tulevina vuosina tulee vaikeuttamaan tätä tilannetta huomattavasti. Arvoisa puhemies! Onkin syytä korostaa koko rikosprosessiketjun oikeasuhtaisen ja riittävän resursoinnin tärkeyttä poliisista syyttäjien ja tuomioistuimen kautta aina Rikosseuraamuslaitokseen asti. Lisäresurssien kohdentaminen ainoastaan rikosprosessiketjun alkupäähän sisäministeriön hallinnonalalla toimivalle poliisille ruuhkauttaa toimintaa ketjun myöhemmissä vaiheissa, joiden toimijat kuuluvat oikeusministeriön hallinnonalalle. Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana tähän julkisuudessakin esillä olleeseen lakiluonnokseen, jota oikeusministeriössä ollaan valmistelemassa ja jonka tavoitteena on rajata valtion velvollisuutta korvata syytteistä vapautetun vastaajan oikeudenkäyntikuluja siten, että valtio korvaisi vastaajalle vain sen, mitä se korvaa, jos vastaajalla on oikeusapulain mukainen yksityinen avustaja. Ehdotus todellakin tarkoittaisi sitä, että syytteistä vapautettu vastaaja ei enää saisi valtiolta nykytasoista korvausta omista oikeudenkäyntikuluistaan, vaan valtion varoista korvattaisiin hänen oikeudenkäyntikulujaan 120 euron tuntipalkkion mukaisesti. Tämä kyllä heikentää syytteistä vapautetun henkilön oikeudellista ja taloudellista asemaa, eikä sitä voida pitää missään määrin oikeudenmukaisena. Tältä osin olen iloinen, että ministeri itsekin piti tätä asiaa ongelmallisena. Arvoisa puhemies! Oikeudenhoidon seuraava selonteko annetaan eduskunnalle ensi vuoden syksyllä, ja odotan sitä mielenkiinnolla. On tärkeää nähdä, miten aiemman selonteon tavoitteet ja toimenpiteet ovat toteutuneet ja miten toimintaa tulee jatkossa kehittää, koska Suomen oikeusvaltio on maailman vahvimpia, ja siitä meidän on syytä olla ylpeitä. — Kiitos.