Arvoisa puhemies! Suomalainen asuntopolitiikka on ollut siitä menestyksekästä, että me olemme onnistuneet täällä hyvällä yhdistelmällä markkinaehtoista asuntorakentamista ja valtion tukemaa asuntotuotantoa saavuttamaan monia sellaisia hyötyjä, jotka näkyvät koko yhteiskunnassa. Me olemme melkeinpä ainoita maita, joissa on onnistuttu asunnottomuuden torjunnassa, ja olemme vuosikymmenten aikana saaneet asunnottomuuden laskemaan. Me olemme onnistuneet segregaation torjunnassa, mikä on esimerkiksi Euroopan monissa pääkaupungeissa tänäkin päivänä iso haaste, ja me olemme onnistuneet tässä asuntopolitiikassa yhdistämään myöskin asuntotuotannon hyvään elinkeinopolitiikkaan. Mutta nyt pelkään, että nämä tavoitteet ovat jatkossa entistä vaikeampia saavuttaa, koska niin rankalla kädellä hallitus nyt romuttaa tätä pitkään jatkunutta hyvää suomalaisen asuntopolitiikan linjaa. Me näemme täällä Helsingissä, että viime vuosien aikana meillä ovat vuokrarästit lisääntyneet kaupungin omissa asunnoissa, meillä ovat häädöt lisääntyneet ja asunnottomuus on vuosikymmenten työn jälkeen lähtenyt jälleen kasvuun. Tämä on erittäin huolestuttava viesti. Samaan aikaan kun hallitus laskee ja romuttaa tätä kohtuuhintaista asuntotuotantoa, myöskin leikataan rajulla kädellä erityisryhmien investointiavustuksista. Niin kuin ministeri tässä totesi, jatkossa käytännössä tämä erityisryhmien investointiavustus riittää koko maassa vain vammaisten asuntojen rakentamiseen, eli opiskelija-asunnot ja senioriasunnot jäävät kokonaan vaille tätä investointiavustusta, eli Helsingissäkään ei lähde yhtään uutta senioriasuntoa liikkeelle — käsittämätöntä, ei yhtään uutta senioriasuntoa. Pelkään kyllä, että tämä jättää vielä isot, pahat jäljet meidän hyvään yhteiskuntamalliimme myös täällä pääkaupunkiseudulla.