Kiitos, arvoisa puhemies! Viisi minuuttia ei varmastikaan riittäisi näihin kaikkiin kysymyksiin vastaamiseksi, mutta vastaan nyt pääteemoihin. Ensinnäkin tässä keskustelussa isona muutoksena sitten selonteon laatimisen jälkeen näkyy tietysti Yhdysvaltain presidentinvaali ja uuden hallinnon toiminta, ja Yhdysvallat onkin nyt aika monen muutoksen keskiössä. Jos aloitetaan siitä, että Yhdysvallat näyttää vähentävän kehitysyhteistyön rahoitustaan merkittävästi: Tilanne toki elää jatkuvasti, ja joudumme sitä seuraamaan. On tärkeää tietysti, että reagoimme oikea-aikaisesti sen suhteen, kun tiedämme varmoja päätöksiä. USAIDin rahoitus on vuositasolla noin 50 miljardia euroa, ja Suomen rahoitus on nyt pikemminkin noin 0,5 miljardia euroa. Sen takia joutuu ensinnäkin toteamaan, että Suomi ei voi omalla rahoituksellaan mitenkään kompensoida Yhdysvaltain leikkauksia. Sitten taas, jos katsotaan Euroopan unionia, Euroopan unioni on jo maailman suurin kehitysyhteistyörahoittaja eli OECD-DACin mukaisen ODA-rahoituksen antaja, puhutaan noin 100 miljardista eurosta. Eli siinäkin nähdään, että me ollaan jo hirveästi isompi kuin Yhdysvallat. Eli tässä suhteessa tilanne on toinen kuin esimerkiksi se, kun täällä käydään läpi jatkuvasti Nato-rahoitusta, missä Yhdysvallat on monin kerroin isompi, sitten taas tässä kehitysyhteistyörahoituksessa Eurooppa on jo nyt Yhdysvaltoja isompi. Mutta tämä ei tietenkään muuta sitä tilannetta miksikään, että joudutaan varmasti katsomaan hyvin tarkkaan maatasolla ja hankkeissa ja kaikessa sitä, onko siellä jotain, mitä EU:n on nyt tarvetta ottaa. Näin voidaan varmasti tehdä, koska kehitysyhteistyörahoituksella on aina tiettyä joustavuutta. Kuitenkin tämmöisenä keskustelunarratiivina en ihan suoraan ehkä myöskään päästä sitä narratiivia läpi, että Kiina esimerkiksi tulee tilalle siihen täyttämään sen aukon, koska jos Kiina alkaisikin tekemään virallista kehitysyhteistyötä ja täyttäisi sen aukon, niin mehän oltaisiin kaikki tyytyväisiä tässä salissa — eikös totta? — jos Kiina vaan maksaisi sen suurin piirtein. Mutta tästähän ei ole kyse, vaan, kuten täälläkin on sanottu, Kiinahan nimenomaan ei tee perinteistä kehitysyhteistyötä, vaan he tekevät nimenomaan näitä yritysinvestointeja, ja niillä investoinneilla he saavat ikään kuin valtaa näissä maissa. No nyt me tietysti yritetään olla myös siinä sektorilla vähän tiiviimmin mukana, ja koko tämä Global Gateway ‑strategiahan, mikä EU:lla on, on luotu tämän Belt and Roadin vastapainoksi sinänsä. Yhdysvalloista vielä kauppapolitiikkaa: Eli Euroopan unionihan ei voi mitenkään hyväksyä näitä Yhdysvaltojen uusia tulleja ja uhkauksia, vaan niihin tietysti varaudutaan vastatoimin ja neuvottelemalla. Tullien asettaminen — kun katsottiin, miten se toimii esimerkiksi Kanadan ja Latinalaisen Amerikan maiden kanssa — on ollut Trumpin keskustelunavaus, jolla on sitten neuvottelupöytään pakotettu, ja sitten on neuvoteltu. Meidän tavoitteena on, minkä tuossa aiemminkin puheessani mainitsin, pikemminkin kaupan kasvattaminen Yhdysvaltain kanssa. Yhdysvalloistakin me ollaan saatu kovasti talouden ja viennin kasvua — onhan se kuitenkin meidän kolmen suurimman kauppakumppanimme joukossa. Me pyritään tasavertaisiin kumppanuuksiin — kun tätä kysyttiin, mihin me tässä pyritään. Pyritään tasavertaisiin kumppanuuksiin. Me pyritään köyhyyden vähentämiseen. Se käy ihan selvästi ilmi tästä meidän kestävän kehityksen ohjelmasta, joka on yhä meidän johtavana tähtenä tietysti tässä tekemisessä. On tärkeää kysyä, mistä se talouskasvu syntyy. Minun mielestäni siinä pystytään tekemään asioita eri tavalla ja paremmin eli lisäämällä yritysten investointeja — ja yksityisen rahan osuus tulee siinä mukaan — ja auttamalla maita itse teollistumaan, auttamalla niitä nousemaan omille jaloilleen. Jos katsotaan nyt kuitenkin kehitysyhteistyötä sieltä 60-luvulta, jopa 50-luvulta, asti, niin itse asiassa ne parhaat menestystarinat ovat kuitenkin sellaisia, joissa se kansa on itse ryhtynyt töihin ja yhteisen päämäärän edessä on saanut markkinoita toimimaan. Se edellyttää tietysti paljon aina johdolta, ja me tuetaan sitä parhain mahdollisin tavoin. Hyviä esimerkkejä ovat Aasiasta vaikkapa Thaimaa, Vietnam tuoreimpana, Afrikassa Kenia, toisaalta Pohjois-Afrikan maat ja Etelä-Afrikka tietysti myös. Eli me tiedetään minun mielestäni jo, millaiset asiat tukevat sitä maan talouskasvua. Se ei poistaisi niitä peruspilareita, joissa me tehdään sellaista, jossa me tuetaan enemmän ruohonjuuritason peruspalveluja ja koulua ja tällaisia suurempia tavoitteita. Mainittakoon tosiaan vielä se, mikä tuli tässä useassa puheenvuorossa, että meidän tuki Ukrainalle on tietysti entistä tärkeämpää, ja kehitysyhteistyöllä me olemme mukana myös jälleenrakentamisessa eli me tuemme Ukrainan resilienssiä. Tietysti sekin on vastavuoroinen asia, koska on kyseessä satojen miljardien rakennusurakka. Siinä tietysti maiden yritykset pyrkivät myös osallistumaan kilpailutuksiin ja pääsemään hankintoihin, mutta kehitysyhteistyörahalla me kykenemme yhdellä osalla auttamaan. Sitten se toinen osa meidän Ukrainan jälleenrakentamista kansallisesta näkökulmasta on se, että me tuemme yrityksiä niin että ikään kuin markkinaehtoisesti myös autamme ja tuemme heitä markkinoille ja tietysti myös autamme rahoituksessa sen, mitä tarvitaan. — Kiitos.